Elokuun 12. pvä 2019 Viola saa yllättäen puhelun ystävältään Lillyltä. Puhelun, jota hän on odottanut vuosia, vuosikymmeniä. He olivat aikanaan parhaita ystäviä, kuin sisaria, mutta elämä vei heidät erilleen.
Nyt he ovat kahdeksankymppisiä ja puhelimessa Lilly kertoo, että hän kuolee kohta.
Viola kiipeää ullakolle ja etsii punaista rasiaa. Rasiaa elokuun 12. päivältä. Se päivä oli heille tärkeä joka vuosi; kuoleman ja elämän päivä.
Kun Violan tyttäret, tyttärentytär ja tyttärentyttärentytär palaavat rannalta, Viola kertoo Lillyn soittaneen - ja naiset päättävä lähteä Pariisiin etsimään Lillyä.
Lähdön hetkellä löytyy myös tärkeä rasia, jonka Viola ottaa mukaansa.
Kun Viola ja Lilly lopulta tapaavat, selviää moni asia, joka vuosien varrella Violaa on vaivannut - ja ystävysten side on jäähyväisten hetkellä vahvempi kuin koskaan.
****
Kirja oli matkalukemisena Englannin reissussa ja toisaalta "kepeää" iltaluettavaa, mutta sisaruksettoman, varakkaan Violan ja köyhän, suurperheen tytön Lillyn ystävyys on koskettavaa. Tytöt ovat valmiita tekemään toistensa puolesta mitä tahansa, puolustavat toisiaan henkeen ja vereen.
Toisin paikoin tällaisen höpsön silmäkulmat hiukan kostuivatkin kirjaa lukiessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)