Sōsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

Lukudiplomi 2024, kolmas kirja, sarja Kirjoja kirjoista 
Tästä sarjasta luettavaksi valikoitui (ainakin ensimmäiseksi) Sōsuke Natsukawan Kissa joka suojeli kirjoja.

Nuori lukiolaispoika Rintarō on juuri menettänyt isoisänsä, jonka kanssa on asunut ikänsä. Isoisältä jäi Rintarōlle kirjakauppa Natsuki, antikvariaatti josta ei löydy nykyaikaisia manga-sarjakuvia eikä bestesellereitä, antikvariaatti, joka oli molemmille yhtä tärkeä ja rakas, jonka hyllyitä löytyy Alexander Dumas'n klassikoita, T.S. Elliotin ja Nietzschen runokokoelmia. 
Eräänä päivänä kauppaan ilmestyy kuin tyhjästä kissa, joka pyytää Rintarōlta apua - ja vie pojan matkalle kaupasta avautuviin labyrintteihin, vapauttamaan kirjoja. Tapaamaan ihmisiä, jotka kohtelevat kirjoja kaavamaisesti (sanoisin, että huonosti..): jos on lukenut kirjan kerran, ei sen uudelleen lukemiselle ole tarvetta ja mies lukitsee kirjat valtaviin kirjakaappeihin, toinen tiivistää kirjoja silppuamalla..

Ensimmäisen labyrintin Rintarō selvittää yhdessä kissan - jonka hän värityksen mukaan nimesi Tiikeriksi - kanssa, loput ystävänsä ja luokan puheenjohtajan Sayon kanssa. 

Samalla kun Rintarō pelastaa kirjoja, hän oppii myös itse lisää kirjoista - kirjoilla on sielu. 

Sōsuke Natsukawa on v. 1978 syntynyt lääkäri, joka on kertonut uupuneensa työssään kohtaamaansa ihmisten itsekkyyteen ja omahyväisyyteen ja haluaa siksi puhua kirjoissaan siitä, miten ihmiset voisivat kohdella toisiaan paremmin. 

Kissa joka suojeli kirjoja on ensimmäinen hänen kirjoittamansa kirja joka on suomennettu. Sitä on myyty Japanissa puolitoista miljoona kappaletta.  (tiedot kirja.fi -sivulta) 

Tiitu Takalo: Memento mori

Vuoden 2024 Lukudiplomin toinen kirja, sarja Kotimaisia sarjakuvakertomuksia

Tiitu Takalo: Memento mori on Takalon omiin kokemuksiin perustuva sarjakuvatarina siitä, kuinka ihmisen elämä mullistuu, kääntyy päälaelleen aivan odottamatta yhdessä yössä.
Se on kertomus sairastumisesta ja toipumisesta, siitä miten huomaa, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä, oikeasti tärkeitä.

Eräänä joulukuun yönä Tiitu Takalo havahtuu äkilliseen, lamauttavaan päänsärkyyn. Ihan ensimmäinen ensiapu puhelimessa on perinteinen "ota buranaa ja lepää, soita sitten uudelleen jos ei mene ohi". Ei mennyt ja ensiavussa Tiitulla todetaan aivoverenvuoto, joka vaatii leikkausta. 

Magneettikuvauksessa selviää, että tarvitaan toinenkin leikkaus muutaman kuukauden sisään ja vielä pitkäaikaista seurantaa kolmannenkin aneurysman vuoksi.

Toipuminen itse sairaudesta ja leikkauksesta tuntuu sujuvan hyvin, mutta henkinen puoli on raskaampaa.

En tiedä, kuinka pahasti kastelin kirjan, mutta luin sen muutamassa tunnissa, yhteen menoon. Kasteluun varmaan vaikutti myös enoon viime kesäinen aivoinfarkti, jonka hoito ei mennyt ihan noin sujuvasti kuin Tiitun hoitoon pääsy. 

Helppo- ja nopealukuinen, todenmukainen näiden aikojen terveydenhuollosta. Kenenkään omia tuntemuksia ei voi käydä arvioimaan sen kummemmin, kukin kokee asiat omalla tavallaan.

Perussarjakuvia, Asterixeja, Aku Ankkoja, Lucky Lukeja jne. lukuun ottamatta en ole ole aiemmin lukenut sarjakuvakirjoja. 

Memento mori - muista kuolevaisuutesi. 

Niin moni asia kirjassa toi mieleen omat kokemukset reilun kahdenkymmenen vuoden takaa: teho-osastolla kerran tunnissa "mikä päivä, missä sä olet, purista mun käsiä". Ja just kun nukahdit, sama uudestaan. Muistan miten ajattelin, että eikö täällä hitto vie saa nukkua..🤭
Osastolla leikkauksen jälkeen ensiavusta tuotiin yöllä nuori äiti odottamaan leikkausta; hän oli pudonnut kotona portaista pyykkikorin kanssa jonkun kohtauksen saatuaan. Kolme pientä lasta ja kuvauksessa löytyi aivokasvain - en tiedä säälinkö enemmän nuorta naista vai lapsia ja isää sängyn vieressä 😢

 

Heidi Köngäs: Mirjami

 Helmikuun ensimmäinen kirja, kirjaston varauksia odottaessa, on Heidi Köngäs: Mirjami. 

Mirjami on 19-vuotias, Sandran keskimmäinen tytär, joka muistuttaa eniten äitiään. Hän työskentelee talvisodan ja jatkosodan aikana ompelijattarena; ompelee lumipukuja ja suruharsoja hattuihin, seisoo kyyneleitä pidätellen lottien kunniavartiossa, kun kaatuneita haudataan. 

Pienessä talossa, jonka perhe rakensi Mäntän Vuohijoelle vanhan kodin ja omaisuuden pakkohuutokaupan jälkeen, asuu sodan aikana sodassa olevien veljien vaimot ja lapset, väkeä riittää. 

Kirjan tarina ja kirjoittajan tyyli muistutti minusta aika paljon Laila Hirvisaaren tyyliä kirjoittaa sota-ajasta ja karjalaisten evakkomatkoja - ei suinkaan negatiivisessa mielessä, vaan olisi hyvinkin sopinut johonkin Hirvisaaren sarjoista.
Sujuvaa tekstiä ja vaikka sota on surullinen ja ikäviä asioita tapahtuu, myös hyviä ja iloisia asioita tapahtuu.
Kirjan jokainen luku on kirjoitettu Mirjamin tai äiti Sandran tai sisarusten Annikin tai Soilin "suulla". 

Pidin kirjasta ja kunhan nyt kirjastossa varauksessa olevat kirjat on luettu, etsin tätä edeltävän "Sandran" 

Heidi Köngäs on myös ohjaaja ja on ohjannut mm. Laila Hirvisaaren (Hietamiehen) Lehmusten kaupunki -sarjan pohjalta elokuvan Taunon Tukevan sota. 

Torey Hayden: Satutettu lapsi

 Torey Hayden, oikealta nimeltään Victoria Lynn Hayden on yhdysvaltalainen erityisopettaja. Hän on työskennellyt laitoksissa, sairaaloissa ja kouluissa lasten parissa, joilla on erityistarpeita. 
Hayden on kirjoittanut useita kirjoja, joissa hän kertoo lapsista joita hän opettanut. 

Luultavasti tunnetuin suomeksi ilmestynyt kirja on Tiikerin lapsi, joka ilmestyi suomeksi 1990-luvulla. 
Osa Haydenin tuotannosta on fiktiivisiä tarinoita, osa tositarinoita.

Juuri loppuun lukemani kirja Satutettu lapsi on tositarina Jessiestä, 9-vuotiaasta tytöstä, joka on sijoitettuna Glan Morgan ryhmäkotiin tavatessaan Toreyn.

Jessie ei ollut toivottu lapsi; äidillä oli vaikea masennus, isä oli etäinen ja 8-vuotias isosisko hoiti Jessietä parhaansa mukaan, koska vanhemmat olivat siihen kykenemättömiä. 
Jessie ei osannut muodostaa normaaleja kiintymyssuhteita, koska oli jäänyt vaille hoivaa, eikä osannut luoda normaaleja sosiaalisia ihmissuhteita muihin.

Kaikesta huolimatta hän oli älykäs ja kunnianhimoinen ja pärjäsi koulussa. 
Siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen, hänellä on myös "pimeä puolensa": hän valehtelee, sytyttelee tulipaloja, hänellä on taito manipuloida ihmisiä saadakseen mitä tahtoo - tai aiheuttaakseen vahinkoa. 
Jos Jessie ei saa tahtomaansa, hän saa hillittömiä raivokohtauksia saaden käsittämättömät voimat ja pystyy satuttamaan muita ja hajottamaan paikkoja.

Torey kertoo ajasta, jolloin hän työskenteli vapaaehtoisena Glan Morfan ryhmäkodissa auttaakseen Jessietä - selvittääkseen tytön ongelmien taustat ja ehkä mahdollistaa hänelle ns. normaalin tulevaisuuden. 

Olen lukenut useita Torey Haydenin kirjoja - en oikein osaa sanoa mikä niissä kiehtoo. On toisaalta surullista ja jopa pelottavaakin lukea lapsista, jotka kärsivät niin vaikeista käytös- ja muista ongelmista, jotka useimmiten johtuvat omista vanhemmista.
Mutta ihailen Toreyta - ja hänen kollegoitaan - siinä, miten hän/he onnistuvat auttamaan näitä lapsia ja saattamaan heidän elämänsä raiteilleen.

Tämänkin kirjan lukemisen olen aloittanut joskus viime syksynä ja olen lukenut ja kuunnellut tässä välissä useamman kirjan. Nyt luin tämän viimein loppuun - monta keskeneräistä kirjaa on tullut luettua loppuun "kokonaisten" kirjojen välissä, siksi tuntuu, että olen lukenut paljon. Siis paljon minun lukemakseni 😄