Vuoden 2024 Lukudiplomin toinen kirja, sarja Kotimaisia sarjakuvakertomuksia
Tiitu Takalo: Memento mori on Takalon omiin kokemuksiin perustuva sarjakuvatarina siitä, kuinka ihmisen elämä mullistuu, kääntyy päälaelleen aivan odottamatta yhdessä yössä.
Se on kertomus sairastumisesta ja toipumisesta, siitä miten huomaa, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä, oikeasti tärkeitä.
Eräänä joulukuun yönä Tiitu Takalo havahtuu äkilliseen, lamauttavaan päänsärkyyn. Ihan ensimmäinen ensiapu puhelimessa on perinteinen "ota buranaa ja lepää, soita sitten uudelleen jos ei mene ohi". Ei mennyt ja ensiavussa Tiitulla todetaan aivoverenvuoto, joka vaatii leikkausta.
Magneettikuvauksessa selviää, että tarvitaan toinenkin leikkaus muutaman kuukauden sisään ja vielä pitkäaikaista seurantaa kolmannenkin aneurysman vuoksi.
Toipuminen itse sairaudesta ja leikkauksesta tuntuu sujuvan hyvin, mutta henkinen puoli on raskaampaa.
En tiedä, kuinka pahasti kastelin kirjan, mutta luin sen muutamassa tunnissa, yhteen menoon. Kasteluun varmaan vaikutti myös enoon viime kesäinen aivoinfarkti, jonka hoito ei mennyt ihan noin sujuvasti kuin Tiitun hoitoon pääsy.
Helppo- ja nopealukuinen, todenmukainen näiden aikojen terveydenhuollosta. Kenenkään omia tuntemuksia ei voi käydä arvioimaan sen kummemmin, kukin kokee asiat omalla tavallaan.
Perussarjakuvia, Asterixeja, Aku Ankkoja, Lucky Lukeja jne. lukuun ottamatta en ole ole aiemmin lukenut sarjakuvakirjoja.
Memento mori - muista kuolevaisuutesi.
Niin moni asia kirjassa toi mieleen omat kokemukset reilun kahdenkymmenen vuoden takaa: teho-osastolla kerran tunnissa "mikä päivä, missä sä olet, purista mun käsiä". Ja just kun nukahdit, sama uudestaan. Muistan miten ajattelin, että eikö täällä hitto vie saa nukkua..🤭
Osastolla leikkauksen jälkeen ensiavusta tuotiin yöllä nuori äiti odottamaan leikkausta; hän oli pudonnut kotona portaista pyykkikorin kanssa jonkun kohtauksen saatuaan. Kolme pientä lasta ja kuvauksessa löytyi aivokasvain - en tiedä säälinkö enemmän nuorta naista vai lapsia ja isää sängyn vieressä 😢
Tuo viimeinen lauseesi on niin tosi <3
VastaaPoista