Jenny Colgan: Jouluvaloja ja takkatulen rätinää

 Pollyn, Hucklen ja Niilo-lunnin elämä Cornwallin Mount Polbearnessa jatkuu rauhallisena. Niin rauhallisena kuin elämä "melkein" saarella voi jatkua, kun ystävinä ovat Reuben ja Kerensa.

Kerensa on Pollyn paras ystävä, naimisissa ja rakastaa miestään Reubenia enemmän kuin mitään. Reuben on Hucklen paras ystävä ja upporikas - ja uskoo olevansa maailman napa. 
Onnellisessakin avioliitossa on huonot hetkensä ja yhden sellaisen hetken seurauksena Kerensa ei uskalla täysin siemauksin nauttia raskaudestaan. 

Uskouduttuaan lopulta Pollylle, vannotettuaan ettei tämä kertoisi asiasta Hucklelle, Pollyn asiat tuntuvat menevät solmuun.
Mennäkö vaiko eikö mennä naimisiin, tehdäkö vaiko eikö tehdä lapsia ja sitten jossain kohtaa Kerensan salaisuus lipsahtaa Pollylta Hucklelle. 

Kaiken surun ja murheen ja riitojen ja itkujen keskellä Polly leipoo; pitää saarelaiset tuoreessa leivässä, leipoo kakut joulumyyjäisiin, Reubenin ja Kerensan joulujuhlaan..


Tuttua ja leppoisaa, viihdyttävää Jenny Colgania, jonka parissa viihtyi alusta loppuun. Yhtään ei haitannut vaikka jossain vaiheessa rupesi tuntumaan tutulta ja toden totta, olen lukenut kirjan joskus muutama vuosi sitten aiemminkin.

Kirja kuuluu siis minulla niihin, joiden kanssa viihdyn hyvin, odotan malttamattomana seuraavaa osaa tai tässä tapauksessa kirjailijan uutta sarjaa ja voin lukea kirjat useampaankin kertaan, kun en välttämättä muista kirjan tarinaa nimen perusteella.
Se ei ole miinusta kirjoittajalle, päin vastoin - uppoan tarinaan niin syvälle, että kirjan nimellä ei ole väliä ja koska tarina on saanut otteeseensa, ote myös pitää. 

Kesken jäi.. Lydia Davis: Kafka valmistaa päivällistä

Lukudiplomi 2024, sarjasta Runoja ja lyhytproosaa, valitsin 
Lydia Davisin Kafka valmistaa päivällistä.

Jos en olisi seurannut Lukudiplomin julkaisua netin välityksellä, katsonut vain listan kirjaston sivuilta, olisin sivuuttanut koko sarjan. Lukudiplomin esittelyssä kirjasta luettiin muutamia hyvin lyhyitä novelleja ja ne saivat minut kiinnostumaan siitä - hyvin valittuja novelleja siis. 

Novellit on valittu ennen suomentamattomista novellikokoelmista Break It Down, Almost No Memory, Samuel Johnson is Indignant, Varieties of Disturbance, ja Can't and Won't. 
Novellit on valinnut kirjan suomentaja Aki Salmela.

Osa kirjaan valituista novelleista oli vain muutaman rivin mittaisia, sivun mittaisia, oli myös pidempiä.

Harmi kyllä, petyin. Tai, en varmaan vain jaksanut lukea tarpeeksi pitkälle päästäkseni niihin novelleihin joita olisin ymmärtänyt 🤷‍♂️
Kirjassa ei varmastikaan ole mitään vikaa - joku muu saa siitä sen mitä sillä haetaan, tai jotain. 

En löytänyt yhtään kirjablogia jossa kirjasta olisi kirjoitettu, kertoneeko se siitä jotain. Ehkä, ehkä ei, eihän täällä kaikki lukijat sentään ole.  



Mutta; voihan olla, että tämä on sinun kirjasi? 
"Kari Hotakaisen Sanavalinta on kirjan toinen kustantaja yhdessä Siltalan kanssaIsoisoäidit unohtuvat juhlien ajaksi porstualle. Tuore äiti yrittää sisäistää elämässään tapahtuneen mullistuksen. Autokilpailussa voittavat hitaimmat ja kärsivällisimmät kuljettajat.Lydia Davisin vähäeleiset ja kielellisesti ekonomiset novellit - jotkut vainmuutaman virkkeen mittaisia - kuljettavat lukijan mustan huumorin saattelemana yllättäville ja paikoin surrealistisillekin poluille kohti ihmisyyden kummallisimpia ilmentymiä. Novellien aiheita lähestytään lähes kliinisellä selkeydellä ja järjellä, mutta henkilöhahmojen kautta lukijaa muistutetaan siitä, että elämä ja kieli ovat täynnä epäjärjestystä ja sekasortoa"
Lainaus Suomalaisen Kirjakaupan tuotekuvauksesta. 

********
Siitä alkaen, kun opin lukemaan, olen ollut sitä mieltä, että kun kirjaan tartutaan, kirja myös luetaan loppuun, vaikka sitten sana päivässä, mutta luetaan, kun on kerran aloitettu.
Nyt olen oppinut antamaan periksi; jos ei tarina "lähde lentoon", niin ei sitten. Mutta kaikille kirjoille pitää antaa mahdollisuutensa. Minun käsissäni jokainen kirja saa 100-150 sivua aikaa näyttää, onko siitä minun kirjaksi. Jos ei sinä aikana päästä sinuiksi, niin sitten luovutan. 

Sama juttu on tv-sarjojen kanssa: pari jaksoa voin katsoa, mutta jos ei ota tuulta alleen, niin ei.

Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto

"Jos elämä ottaa, niin se myös antaa, kun vain osaa ottaa vastaan" 

Lainaus Liina Putkosen kirjasta Unohdettujen unelmien kirjasto, joka on ensimmäinen osa Putkosen Kielokoski -sarjaa. 
Kesken jääneen kirjan tilalle kaipasin jotain uutta, kevyehköä ja kotimaista. Ja kirjan käteen, ei kuunneltavaa tällä kertaa. 

"Elämä antaa ja kantaa, kun sen antaa kantaa"
Niin tapasi sanoa Aina Varjorannan äiti. Ainasta elämä kuitenkin vain otti sen jälkeen kun äiti oli kuollut syöpään. Maattuaan vuoden äidin kuoleman jälkeen äidin olohuoneen pehmeällä matolla, hän oli vihdoin noussut ja uskaltautunut lähtemään ulos, pois, pois Helsingistä. 

Hän hakee, ja saa paikan kirjastonhoitajaksi maaseudulle, Kielokoskelle, vanhaan ruukkikylään. Kevät on koittanut.
Päästyään perille äidin Kleinbussilla herra Spunkin kanssa, äidin vanhan takkuturkkisen koiran kanssa, paljastuu Ainalle, että kirjasto onkin kirjoista riisuttu jumppasali. 

Ainalla on iso työ saada kirjastosta taas kirjasto, mutta auttavia käsiä ilmestyy suunnasta jos toisesta, vaikka uusi esimies tuntuu ensitapaamisella melkein pelottavalta - ja katoaa saman tien, saatesanoin, suunnilleen "tee mitä lystäät". 

Samalla kun Aina alkaa palauttaa kirjastoa takaisin kirjastoksi, hän tutustuu ruukkikylän historiaan, vuosikymmeniä sitten palaneeseen kartanoon, kirjastoon kuuluvaan puutarhaan ja siellä oleviin pieniin pronssipatsaisiin - joista yhden nimi on Ylva-lii.. Sama kuin Ainan kolmas nimi. Aina Oma Ylva-lii. 

Ainan kesä kuluu kirjaston, ruukin ja oman historian selvittämisessä..

Mukavaa, sujuvaa kerrontaa, jota olisi voinut lukea paksummankin kirjan verran - mutta kun asiat selviävät, ne selviävät. 

Kielokoski -sarjan seuraavat osat ovat: 
- Varastettujen hetkien puutarha
- Hiljaisten tarinoiden tupa

Toinen osa näytti olevan jo tilattuna kirjastoon, joten laitoin sen varaukseen, onhan meitä jo kolmisen kymmentä jonossa 😊




Liina Putkonen on v. 1973 Oulussa syntynyt, sittemmin helsinkiläistynyt toimittaja ja monipuolinen kirjailija, jonka esikoiteos Jäätynyt tyttö voitti vuonna 2016 Rikos-Kniga -kilpailun. Rikospoliisi Linda Fors palasi vielä kirjassa Palava poika tutkimaan rikosta Turun saaristo, mutta Liina  Putkonen ei palannut dekkareiden pariin enää sen jälkeen, kun oli saattohoitanut ystävänsä Saijan - hän ei halunnut eikä voinut kirjoittaa enää lisää kuolemaa.

Kirja Unohdettujen unelmien kirjasto alkaa Liina Putkosen ystävän Saija von Hellensin runolla.


Ai niin. "Kaikki osaavat laulaa. Avataan suu ja lauletaan" 🎼🎶