Jälleen yksi keskeneräinen kirja luettu loppuun 😊
Omri saa ystävältään Patrickilta syntymäpäivälahjaksi pienen muovi-intiaanin, eikä aluksi oikein innostunut siitä - hänellä oli jo pari keksipurkillista pieniä muovileluja ennestään.
Gillon-veli antoi hänelle roskiksesta penkomansa vanhanaikaisen kylpyhuoneen kaapin, josta puuttui avain, mutta äidin kätköistä löytyi juuri sopiva avain - avain jonka äiti oli joskus saanut isoäidiltään ja jonka oli luullut kadottaneensa isoäidin kehotuksesta huolimatta.
Omri lukitsi intiaanin illalla nukkumaan mennessään kaappiin - ja aamulla häntä odotti yllätys: intiaani oli muuttunut yön aikana kaapissa eläväksi, hän hyppäsi ilmaan musta palmikko heilahtaen, väläytti veistä päänsä yläpuolella ja huusi hurjana: "Jos sinä koskee - minä tappaa!"
Omria ei naurattanut, vaikka uhkaaja oli hädin tuskin hänen keskisormensa mittainen.
Kaapissa oli selvästi taikavoimia!
Pieneksi Häräksi esittäytynyt intiaani mullisti Omrin koko elämän ja myös Patrickin elämän, kun Omri esitteli Pienen Härän hänelle.
Takakannesta poimittua:
Lynne Reid Banks punoo arjen ja fantasian jännittäväksi kertomukseksi, josta on tehty suomalaisellekin yleisölle tutuksi tullut elokuva.
Löysin elokuvan Netflixistä (UK) sekä suomenkielisenä DVD:nä. Kiinnostaisi kyllä, mutta ei kuitenkaan nyt ihan niin paljoa, että ostamaan lähtisin 😄
Mutta kirjasta tykkäsin - tämän oli Äiti taas "ota tästä" pinosta napannut ja luettuaan ohjasi mulle. Viihdyttävä ja sellainen "uteloittava" eli jos ei silmät olisi iltaisin painuneet kiinni, niin olisi varmaan tullut luettua yhdeltä lukemalta; nyt tuli nukkumatti ja muita kirjoja väliin.
Jostain syystä olen nyt tykästynyt näihin vanhoihin nuortenkirjoihin - olenkohan jo siinä iässä, että alan muuttua lapseksi jälleen? (Miten niin "muuttua"? 😲)
Luin tämän pari vuotta sitten pitkään aiottuani, tykkäsin kyllä. Myöhemmin luin, että kirjailijaa oli kovasti tästä teoksesta moitittu, kun siinä alkuperäiskansaa esitetään stereotyyppisessä valossa. Jotenkin en enää jaksa, tuntuu että kaikki on niin vaikeaa nykyisin.
VastaaPoistaEnpä ole yllättynyt, että kirjailija on saanut moitteita - myös minä olen väsynyt siihen, että kaikesta tehdään niin vaikeata.
PoistaTämäkin kirja on kirjoitettu 1980-luvulla, jolloin aihe ei niin kovasti loukannut ihmisiä, kuin tänä päivänä.
Mitenkä Laura Ingalls Wilderin kirjat? 🤔
No, joka tapauksessa (kyllä, uskallan sen kirjoittaa niin kuin se alunperin olikin), laitoin äsken varaukseen Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa - ihan vain siksi, kun en ole sitä koskaan lukenut ja Mursu tarkensi, että kyse ei ole pienistä pojista. Mikä aukko "kirjasivistyksessäni", oikein nolottaa.
Minusta usein unohdetaan aika, jolloin teos on kirjoitettu. Se kyllä heijastuu teoksiin ja on omalla tavallaan tärkeää. Kaikkea ei voi katsoa vain nykyajan vinkkelistä.
PoistaJos löydät jostain, niin voin lämpimästi suositella uudehkoa tv-sarjaversiota vuodelta 2015, todella hyvät näyttelijät.
Noin minäkin ajattelen, enkä näe mitään älyä siinä, että vanhoja kirjoja tänä päivänä uudelleen kirjoitetaan, ja vain siksi, että niitä siivotaan ja kaunistellaan, kun ei ole sopivaa sanoa niin tai näin tai ei saa käyttää sitä tai tätä sanaa.
PoistaKirjaa kirjoittaessa tai elokuvaa tehdessä aika oli toinen ja elettiin niin kuin siihen aikaan elettiin.
Kiitos, yritänpä etsiä. Luulen, että jos joku, niin Poika löytää sen jostain.