Vuosi on alkanut lukemalla, kuuntelemalla ja neulomalla. Tästä Jenny Colganin kirjasta kiitos kuuluu Riippumaton selailija Reppanaiselle, joka muistutti tämän Koti pikkusaarella -sarjan uudemmasta, jouluisesta osasta.
Olin aiemmin lukenut sarjan ensimmäisen osan, Suolaisten tuulten saari, mutta tämä Vuorovetten ranta ja siihen liittyvä pienoisromaani Maailmaan ääriin oli mennyt ihan ohi silmien ja korvien.
Vuorovetten ranta kertoo Florasta, joka on jättänyt ihmisiä, valoja, kiirettä ja elämää kuhisevan Lontoon taakseen ja palannut karulle, mutta kauniille Skotlantilaiselle kotisaarelleen Murelle. Hän tekee työtä pitääkseen kannattavana perustamansa rantakahvilan.
Samalla hän yrittää saada poikaystävästään Joelista "enemmän irti" - kuka hän on, miksi hän on sellainen kuin on. Joel työnantaja, Floran veljen Fintanin rikas poikaystävä teettää Joelilla töitä uupumukseen, hermoromahdukseen asti.
Coltonin ja Fintanin häissä kaikki selviää; Fintanin maailma romahtaa, ainakin hetkeksi, Floralle selviää miksi Joel uupui ja sai hermoromahduksen.
Floran paras ystävä Lorna haikailee saarelle pakolaisena tulleen lääkärin, Saifin perään, mutta Saif odottaa yhä vuosienkin jälkeen näkevänsä perheensä; poikansa ja vaimonsa.
Kun rannassa näyttäytyy harvinainen sarvivalas, saarelaiset ovat kahden vaiheilla; ennustaako se hyvää vai pahaa? Kuten aiemminkin, Flora auttaa jälleen valaan väljemmille vesille - onko Flora todella selkie?
(Selkiet ovat mytologisia olentoja, jotka voivat muuttaa muotoaan hylkeen ja ihmisen välillä poistamalla tai pukemalla hylkeen ihonsa, kts. Wikipedia)
Kirjan lopussa on lisäksi pienoisromaani Maailman ääriin, joka kertoo Saifin tarinan ja miten hän päätyy Muren saarelle lääkäriksi ja miten hän oppii elämään paikallisten kanssa, miten hänet otetaan siellä vastaan.
Ei ole kovin monia kirjoja, joita lukiessa itkisin, mutta vaikka Jenny Colganin kirjat ovat pääsääntöisesti hauskoja ja tuovat iloa eilisen kaltaisiin "ei mitään tekemistä" -päiviin, Vuorovetten ranta sai useammassakin kohdassa hanat aukeamaan (ja olin oikeastaan ihan tyytyväinen, että Mursu - joka väitti olevansa selkie 😉 - torkkui).
Sarjan seuraava osa, Joulu suolaisten tuulien saarella, on varauksessa, ja sitä odotellessa ehdin varmaankin lukea/kuunnella pari keskeneräistä loppuun.
Suosittelen Jenny Colgania sinulle, joka pidät hyvän mielen kirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)