Lydia Davisin Kafka valmistaa päivällistä.
Jos en olisi seurannut Lukudiplomin julkaisua netin välityksellä, katsonut vain listan kirjaston sivuilta, olisin sivuuttanut koko sarjan. Lukudiplomin esittelyssä kirjasta luettiin muutamia hyvin lyhyitä novelleja ja ne saivat minut kiinnostumaan siitä - hyvin valittuja novelleja siis.
Novellit on valittu ennen suomentamattomista novellikokoelmista Break It Down, Almost No Memory, Samuel Johnson is Indignant, Varieties of Disturbance, ja Can't and Won't.
Novellit on valinnut kirjan suomentaja Aki Salmela.
Novellit on valinnut kirjan suomentaja Aki Salmela.
Osa kirjaan valituista novelleista oli vain muutaman rivin mittaisia, sivun mittaisia, oli myös pidempiä.
Harmi kyllä, petyin. Tai, en varmaan vain jaksanut lukea tarpeeksi pitkälle päästäkseni niihin novelleihin joita olisin ymmärtänyt 🤷♂️
Kirjassa ei varmastikaan ole mitään vikaa - joku muu saa siitä sen mitä sillä haetaan, tai jotain.
En löytänyt yhtään kirjablogia jossa kirjasta olisi kirjoitettu, kertoneeko se siitä jotain. Ehkä, ehkä ei, eihän täällä kaikki lukijat sentään ole.
Mutta; voihan olla, että tämä on sinun kirjasi?
"Kari Hotakaisen Sanavalinta on kirjan toinen kustantaja yhdessä Siltalan kanssaIsoisoäidit unohtuvat juhlien ajaksi porstualle. Tuore äiti yrittää sisäistää elämässään tapahtuneen mullistuksen. Autokilpailussa voittavat hitaimmat ja kärsivällisimmät kuljettajat.Lydia Davisin vähäeleiset ja kielellisesti ekonomiset novellit - jotkut vainmuutaman virkkeen mittaisia - kuljettavat lukijan mustan huumorin saattelemana yllättäville ja paikoin surrealistisillekin poluille kohti ihmisyyden kummallisimpia ilmentymiä. Novellien aiheita lähestytään lähes kliinisellä selkeydellä ja järjellä, mutta henkilöhahmojen kautta lukijaa muistutetaan siitä, että elämä ja kieli ovat täynnä epäjärjestystä ja sekasortoa"
Lainaus Suomalaisen Kirjakaupan tuotekuvauksesta.
********
Siitä alkaen, kun opin lukemaan, olen ollut sitä mieltä, että kun kirjaan tartutaan, kirja myös luetaan loppuun, vaikka sitten sana päivässä, mutta luetaan, kun on kerran aloitettu.
Nyt olen oppinut antamaan periksi; jos ei tarina "lähde lentoon", niin ei sitten. Mutta kaikille kirjoille pitää antaa mahdollisuutensa. Minun käsissäni jokainen kirja saa 100-150 sivua aikaa näyttää, onko siitä minun kirjaksi. Jos ei sinä aikana päästä sinuiksi, niin sitten luovutan.
Sama juttu on tv-sarjojen kanssa: pari jaksoa voin katsoa, mutta jos ei ota tuulta alleen, niin ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)