"Jos elämä ottaa, niin se myös antaa, kun vain osaa ottaa vastaan"
Lainaus Liina Putkosen kirjasta Unohdettujen unelmien kirjasto, joka on ensimmäinen osa Putkosen Kielokoski -sarjaa.
Kesken jääneen kirjan tilalle kaipasin jotain uutta, kevyehköä ja kotimaista. Ja kirjan käteen, ei kuunneltavaa tällä kertaa.
"Elämä antaa ja kantaa, kun sen antaa kantaa"
Niin tapasi sanoa Aina Varjorannan äiti. Ainasta elämä kuitenkin vain otti sen jälkeen kun äiti oli kuollut syöpään. Maattuaan vuoden äidin kuoleman jälkeen äidin olohuoneen pehmeällä matolla, hän oli vihdoin noussut ja uskaltautunut lähtemään ulos, pois, pois Helsingistä.
Hän hakee, ja saa paikan kirjastonhoitajaksi maaseudulle, Kielokoskelle, vanhaan ruukkikylään. Kevät on koittanut.
Päästyään perille äidin Kleinbussilla herra Spunkin kanssa, äidin vanhan takkuturkkisen koiran kanssa, paljastuu Ainalle, että kirjasto onkin kirjoista riisuttu jumppasali.
Ainalla on iso työ saada kirjastosta taas kirjasto, mutta auttavia käsiä ilmestyy suunnasta jos toisesta, vaikka uusi esimies tuntuu ensitapaamisella melkein pelottavalta - ja katoaa saman tien, saatesanoin, suunnilleen "tee mitä lystäät".
Samalla kun Aina alkaa palauttaa kirjastoa takaisin kirjastoksi, hän tutustuu ruukkikylän historiaan, vuosikymmeniä sitten palaneeseen kartanoon, kirjastoon kuuluvaan puutarhaan ja siellä oleviin pieniin pronssipatsaisiin - joista yhden nimi on Ylva-lii.. Sama kuin Ainan kolmas nimi. Aina Oma Ylva-lii.
Ainan kesä kuluu kirjaston, ruukin ja oman historian selvittämisessä..
Mukavaa, sujuvaa kerrontaa, jota olisi voinut lukea paksummankin kirjan verran - mutta kun asiat selviävät, ne selviävät.
Kielokoski -sarjan seuraavat osat ovat:
- Varastettujen hetkien puutarha
- Hiljaisten tarinoiden tupa
Toinen osa näytti olevan jo tilattuna kirjastoon, joten laitoin sen varaukseen, onhan meitä jo kolmisen kymmentä jonossa 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)