Jana Kippo -trilogian toinen osa Viedään äiti pohjoiseen jatkaa samalla tyylillä kuin ensimmäinen osa.
Kuten ensimmäisen osan (Lähdin veljen luo) luettuani kerroin, Smirnoffin kirjoitustyyli on erikoinen, mutta siihen tottuu.
Kipon sisarusten, Janan ja Brorin äiti on kuollut ja hänet on vietävä haudattavaksi kotikyläänsä pohjoiseen Kukkojärvelle.
Sisarukset lähtevät matkaan kohti Muorin kotipaikkaa, Muori tulee perässä Nordinin ruumisautossa, kohti kylää josta he eivät tiedä mitään.
Jos ei Janan ja Brorin elämä Taaton ja Taaton teoilta silmänsä sulkevan Muorin kanssa ollut helppoa, Smalångerissa, kylässä jossa kaikki tunsivat toisensa ja tiesivät toistensa pimeätkin puolet, ei ollut elämä Kukkojärvellä ollut sen parempaa - eikä ollut sitä vieläkään.
Bror löysi viinan sijaan uskon ja uskonyhteisön, päätti jäädä Kukkojärvelle. Jana löysi Jussin, Magdan, Kimmon.
Koko vierailu Kukkojärvellä oli kuin irvokas näytelmä. Pastorisilas -uskonyhteisön johtaja, jota kukaan ei uskaltanut vastustaa, teki mitä tahtoi.
Vain Jana uskalsi nousta Pastorisilasta vastaan, uhkailuista huolimatta.
Salaisuudet alkavat paljastua pikkuhiljaa. Bror on menossa naimisiin, mutta vihkiäisissä sulhasta ei näy ei kuulu - mitä on tapahtunut? Morsian on raskaana ja se on Pastorisilakselle kova paikka, mutta hän lupaa järjestää asian. Miten?
Trilogian kolmas osa Sitten menin kotiin on/oli tietenkin luettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)