Lokakuussa luetut

 

 Lokakuun luetut -päivitys alkoi jo kolmantena päivänä, kun ensimmäinen, ihka ensimmäinen, e-kirjaston kirja tuli kuunneltua. Painettuja kirjaston kirjoja odottaa lukemistaan.. kotona ko. päivämäärällä viisi kirjaa + yhden kirjan ihan viimeiset sivut ja kirjastostakin tuli ilmoitus, että täällä olisi taas yksi kirja noudettavissa. Ah ja voi... 

Nyt olen tainnut olla vähän ahne 🫣 - on nimittäin käytettävä tässä alkukuussa joko Celia tai e-kirjastoakin, sillä sukkia pitäisi kutoa myös, eikä painetun kirjan lukeminen samalla onnistu mitenkään. Mutta katsotaan kuinka käy. 

Aloitetaan, joulukirjalla, onhan joulu jo aika lähellä. Tämä siis KOKEILUNA e-kirjaston käytöstä.

Kirsi Pehkonen: 24 tarinaa 📚📚📚📚📚
Jouluihmiselle mukavaa joulunodotusta. Nimensä mukaisesti
24 tarinaa, yksi jokaiselle päivälle. 

Jotkut tarinoista sai höppänälle kyyneleen silmäkulmaan, useimmat hymyn huulille. 

Tuotiinko terveyskeskukseen höppänä mummo - vai olisiko se sittenkin ollut ihan oikea tonttu viimeisiä tontuntöitä hoitamassa? 
Mihin katosi Ford Mondeo tavaratalon parkkipaikalta ja kuka oli salaperäinen joulukorttien jakaja, josta piti ihan poliisille ilmoittaa? 
Joulupukki ON olemassa - uskokaa pois. 

Tuttua Kirsi Pehkosta; lämmintä huumoria, vähän jännitystä joukossa. 

Clare Pooley: Ikä on vain numero 📚📚📚📚📚

HALUAISITKO SAA UUSIA YSTÄVIÄ?
MIKSI ET LIITTYISI YHTEISÖTALO MANDELIN
                 SENIORIKERHOON?

SOITA TAI LÄHETÄ TEKSTIVIESTI LYDIALLE
NUMEROON 01980 344562"

Lydia kuvitteli, että hänen uusi työnsä senioreiden iltapäiväkerhon ohjaajana tarkoittaisi leppoisia teehetkiä ja korttipelejä, Beatlesien kuuntelua ja tarinoita toisesta maailmansodasta. 

Lydian kauhuksi kerholaiset ovat kaikkea muuta kuin rauhallisia eläkeläisiä, jo ensimmäisellä tapaamiskerralla yksi kerholaisista jää yhteisötalon katosta putoavan palan alle.
Yhteisötalo saa tuomion: joko se on korjattava ja tarvitaan paljon rahaa tai se puretaan. 

Samoissa tiloissa olevan päiväkodin lapset harjoitetaan esittämään päättäjille seiminäytelmä: Yhteisötila on tärkeä paikka päiväkodille, AA-kerho, odottaville äideille, seniorikerholle... Näytelmä päättyy katastrofiin, jonka korjaamiseksi Daphne ottaa ohjat käsiinsä. Niin aviomiehen pettämäksi tulleen Lydian, kuin suloisen Kylie-vauvan nuoren isän Ziggyn asiat saadaan järjestykseen. 

Ikä on vain numero on hyvän mielen kirja, joka saa nauramaan ääneen, mutta myös silmät kostumaan toisten niin ihmisten ilkeydestä, pahansuopuudesta ja halusta käyttää toista hyväksi, mutta myös pyyteettömästä halusta auttaa, toistensa hyväksymisestä ja toisiinsa luottamisesta ja tukemisesta.
Stereotypiat on tehty rikottaviksi.

 
Asta Ikonen: Rakkautta rappukäytävässä 📚📚📚
Mira on saanut opiskelupaikan Helsingistä ja muuttaa maalta kaupunkiin serkkunsa luokse jo kesällä etsiäkseen itselleen asunnon. Ajatuksena oli auttaa Maippia neljän lapsen hoidossa Maipin miehen ollessa työmatkoilla, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnitellaan ja Miran onkin ruvettava etsimään asuntoa mitä pikimmin. Unelmien asunto menee sivu suun, mutta isännöitsijä tarjoaa Miralla samasta talosta talonmiehen asuntoa ja talonmiehen sijaisuutta nähdessään Miran pettyneen ilmeen. 
Talossa asuu myös kiukkuinen lakimies Ossi Manner, joka on päättänyt jättää naiset sikseen ja kaiken tietävä alkuperäisasukas neiti Tiitinen. 
Kiharatukkaista reipasta maalaistyttöä, joka ei pelkää tarttua työhön kuin työhön piirittää parikin nuorta miestä, mutta  Miran sydän sykkii lopulta vain yhdelle - kenelle? 
Tämä oli taas sellaista kepeää sukankutomiskirjallisuutta jota vaille olin ja olen. Ikosella saman oloisia kirjoja riittää; rakkautta siellä ja täällä. 
Tykkäsin kyllä, oli helppo kuunnella, eikä haitannut vaikka välillä vilkaisi tv:tä tai vaihtoi sanan sohvalla istujan kanssa, ei tarvinnut pakitella vaan juonessa pysyi mukana vaikka jokunen "rivi" jäi kuulematta. 


John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa 📚📚📚📚

Bruno on 9-vuotias poika, jonka isä on natsiupseeri ja koko perhe muuttaa Auscwitchiin. Tai kuten Bruno sen kuulee: Aus-Vitsiin. Koska Hilleri määrää.

Bruno näkee huoneensa ikkunasta korkean aidan, jonka takana parakkeja ja ihmisiä. Kysyessään isältään mikä paikka se on, hän saa vastaukseksi, että se on hänelle Aina Kielletty Alue. 

Yksinäinen Bruno kuitenkin lähtee eräänä päivänä seikkailemaan ja kulkemaan aidan viertä pitkin. Lopulta hän näkee aidan toisella puolella pisteen joka lähestyy häntä. Odotettuaan aikansa hän tapaa ikäisensä pojan, Schmuelin. 

Mutta mitä ystävyksille tapahtuu, kun Bruno eräänä päivänä saa Schmuelilta raidallisen pyjaman voidakseen pujahtaa aidan toiselle puolelle auttamaan ystäväänsä etsimään hänen isäänsä?

John Boyne halusi kertoa tarinan kahdesta pojasta, jotka ovat aidan eri puolella. Heidät oli tuotu erikseen kamalaan paikkaan eivätkä he tienneet miksi. Sellaisia aitoja on aina. 

Vasta aloittaessani lukemaan kirjaa, huomasin, että kyseessä on ROMAANIN SELKOMUKAUTUS, jonka on tehnyt Tuija Takala. 
Minulle uusi asia; luulin lainaavani normaalin romaanin (olin minulle vieraassa kirjastossa), mutta kyseessä olikin selkokielelle muutettu versio. Ei haitannut minua, itse asiassa päinvastoin. 
Tarkoitus oli alun perin katsoa elokuva Netflixistä, mutta myöhästyin. Nyt luettuani tuon, en ole pahoillani, että elokuva jäi katsomatta enkä varmaankaan lue alkuperäistä (suomennettua) romaania. Olen historiani lukenut ja tiedän millainen "Hilleri" oli ja mitä hän toisen maailmansodan aikana teki. Se, mitä olen oppinut, riittää minulle. 

Tuomas Mustikainen, Jussi Sudenlehti: Vaiennut Kaupunki 📚📚📚½

Milloin hyvään pyrkivä ihminen lakkaa olemasta hyvä?

Sitä kysyy tositapahtumiin perustuva rikosromaani, jossa Lappeenrannassa keväällä 1961 vaimonsa ja kolme tytärtään surmannut pankinjohtaja kertoo viranomaisille tehneensä surmatyöt säilyttääkseen kunniansa.

Tragedia tavoittaa sanomalehtimies Eino Herasen, joka haluaa ymmärtää pahuuden syvintä olemusta ja lähtee entiseen kotikaupunkiinsa tutkimaan tapausta. Hän törmää kuitenkin vain vaikenemisen kulttuuriin, valheisiin ja puolitotuuksiin.

Tapausta selvittäessään Heranen huomaa siinä yhtymäkohtia omaan sukuhistoriaansa ja alkaa vajota osaksi kaupungin salaisuutta. Miksi kaupunkilaiset vaikuttavat suojelevan murhaajaa ja pitävän tätä edelleen arvossa?

Vaiennut kaupunki on Pahuuden anatomia -trilogian itsenäinen avausosa


Maggie Stiefvater: Väristys 📚📚📚📚

Gracen ollessa 11-vuotias hän joutui suden raatelemaksi. Hän kuitenkin selvisi siitä, eikä hän ole aivan varma, näkikö hän unta vai pelastiko joku ympäröivän susilauman susista hänet ja kantoi hänet sylissään pois metsästä? 

Hän ei kuitenkaan pelännyt susia, vaan tarkkaili metsän reunassa asustelevia susia, etenkin erästä keltasilmäistä sutta. 
Samanlaiset keltaiset silmät hän näki nuorella kirjankaupan myyjällä, Samilla. 

Sam elää kaksoiselämää: kesät ihmisenä, talvet sutena. 

Eräänä iltana Grace löytää kuistilta kylmissään olevan pojan ja vuosien hiljainen suhde muuttuu kauniiksi rakkaustarinaksi - samalla kun kaupungissa tapahtuu monia traagisia tapahtumia.

Kirja on osastolta nuortenkirjat ja trilogiaan kuuluvat vielä kirjat Häivähdys ja Ikuisuus. Trilogiaan on kirjoitettu vielä itsenäinen jatko-osa Viettelys. 

Anneli Kivelä: Katajamäki riemuitsee 📚📚📚½
Kyläkauppias Heikki Heinonen on ostanut myymäläauton jonka hoitajaksi 

saapuu Emilia Salo. Kylällä ihmetellään kovasti miten vieraspaikkakuntalainen nuori nainen selviää vastuullisesta hommasta ja ennen kaikkea isolla autolla pienillä, 

mutkaisilla ja mäkisillä, hiekkaisilla teillä ajamisesta. 

Emilia on sitä jo harjoitellut isänsä myymäläautolla kotipaikkakunnalla, joten se ei tuota ongelmia, mutta kuten tunnettua - Katajamäellä sattuu ja tapahtuu. Kaikki tapahtumat eivät ole iloisia, mutta niitäkin kylän kesään tapahtuu. Yksi tapahtumista saa Tiilikaisen Urhonkin ottamaan muutaman tanssiaskeleen, vaikka sitä ei kovin moni näekään.