Yoko Ogawa on 62-vuotias japanilainen kirjailija, joka on julkaissut yli 40 teosta. Suomeksi niistä on käännetty vain kaksi, Professori ja taloudenhoitaja, joka löytyy kirjahyllystäni Pojalta lahjaksi saatuna.
Toinen suomeksi käännetty kirja on nyt lukemani kirja Muistipoliisi.
Onko olemassa mitään mikä ei katoaisi?
Samalla kun asiat katoavat: linnut, ruusut, kalenterit ja kartat - samalla häviää myös niiden muisto.
Saaren asukkaista valtaosa ei edes huomaa, kuinka asia toisensa jälkeen häviää.
Ne jotka vielä muistavat, joutuvat elämään alituisen pelon vallassa, sillä saarta hallitseva muistipoliisi tekee kaikkensa, että se mikä on kadonnut, säilyy kadoksissa.
Nuorelle kirjailijalle selviää, että hänen kustannustoimittajansa ei osaa unohtaa ja haluaa suojella häntä. Hän päättää riskeerata kaiken ja piilottaa R:n taloonsa.
Jospa menneisyys ei katoaisikaan, kun hän saisi käsikirjoituksen valmiiksi?
Kirjaa lukiessa oli välillä pakko pysähtyä miettimään "entä jos?"
Se mihin meidän maailmamme ilmastonmuutoksineen ja muineen on menossa - voisiko kirjan tapahtumat tulevaisuudessa todellakin joskus olla totta?
Myös se, mistä kirjailijan käsikirjoitus kertoo?
Toivon Yoko Ogawan kirjoja käännettävän lisää; Antti Valkama ja Markus Juslin osaavina kääntäjinä toivottavasti jatkavat työtä - muitakin osaavia kääntäjiä varmasti löytyy.
****************
Valokuvien katoaminen toi elävästi mieleen loppukesän 2012 kun palasin kotiin sairaalasta melko lailla muistini menettäneenä. Elämästäni puuttuu vieläkin n. 3-4 vuoden pätkä epilepsiaan sairastumispäivästä taaksepäin.
Kirjasta valokuvat muuttuvat valkoisiksi paperilapuiksi - ihmiset polttavat ne, niillä ei tee mitään.
Minä kävin sairaalasta tultuani kymmeniä kertoja samoja, satoja valokuvia. Tunsin ihmiset kuvissa ja joistakin paikat missä kuvat oli otettu, mutta en tilanteita, tapahtumia, miksi kuvat oli otettu. Kuvilla ei ollut mitään merkitystä minulle. Ne olivat kuin valkoisia paperilappuja tietokoneella. Tuhosin kaikki kuvat tarpeettomina, turhina, merkityksettöminä. En kaipaa niitä vieläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)