Pohjoisessa kahvi on juotu mustana - olin odottanut tätä kirjaa jo jonkun aikaa; varatessani kirjan kirjastosta päädyin muistaakseni jonotuslistalla sijalle 164 tai jotain. Meidän alueella tätä kirjaa näyttäisi olevan 12 nidettä ja koska kirja on suht uusi, on laina-aika vain kaksi viikkoa. Siitä voi siis päätellä, että halukkaita lukijoita tosiaankin on.
Luin kirjan "yhdeltä lukemalta". Aikoihin ei ole osunut käsiini sellaista kirjaa, jota en olisi malttanut laskea käsistäni alkukirjaimen ja viimeisen pisteen välillä, mutta nytpä osui.
Olen useammassakin blogissa tähän kirjaan törmännyt ja kaikissa niissä kirjasta on pidetty. Niin pidin minäkin.
Äiti Agnetan ja tytär Tildan välit ja heidän välillään oleva salaisuus, jonka vuoksi Agneta matkustaa kotikonnuiltaan Jällivaarasta viikonlopun viettoon Tildan luokse Tukholmaan. Nyt on kerrottava. Mutta sopivaa tilaisuutta ei tunnu tulevan - äidin ja tyttären välit eivät ole sellaiset kuin ne olivat Tildan ollessa pieni eikä Agneta haluaisi pilata lyhyitä hyviä hetkiä.
Mutta ei auta.. Ennen vierailun loppua salaisuus on selvitetty, ei sillä tavalla kuin Agneta oli tarkoittanut sen kertoa, mutta nyt Tilda tietää.
Viikon kestänyt matka Jällivaarasta Tukholmaan ja takaisin on pitkä matka, reilut 1300 kilometriä. Vähintään yhtä pitkä jollei pidempikin, on äidin ja tyttären suhde toisiinsa.
Kun Agnetan salaisuus on selvinnyt, molemmat huomaavat, että rakkaus on sittenkin suurin kaikista ja sen avulla voi vanhojakin suruja surra yhdessä, vanhojakin haavoja parantaa.
Ella-Maria Nutti on itse Ruotsin Jällivaarassa syntynyt ja kasvanut saamelaiskirjailija, jonka esikoisromaani Pohjoisessa kahvi on juotu mustana on.
Nutti opiskelee psykologiaa Uumajan yliopistossa.
Kirjan loputtua jäin hetkeksi aikaa vielä pohtimaan kirjan tapahtumia, salaisuuksia, kertomisen vaikeutta, onko kertomatta jättäminen turvassa pitämistä? Vai onko parempi kertoa ja kokea kipu ja tuska yhdessä, on kyse sitten mistä tahansa?
Suosittelen.
Kirja kuvaan ihan tavallista elämää, ei mässäile kurjuudella, ikävällä, ilkeydellä tai millään muullakaan, vaan on ihan tavallista kahden aikuisen ihmisen välistä elämää - ei vanhempien ja lasten välitkään aina ole pelkkää halia ja pusia, vaikka se rakkaus siellä pohjalla onkin.
Tämänkin kirjan olen aikeissa lukea vielä jonakin päivänä 😊 pohjoinen miljöönä kiehtoo; puheenparsi ja tapa elää ja katsoa tätä maailmaa.
VastaaPoistaSuosittelen kirjaa kyllä.
PoistaEnemmän kirjan tapahtumat loppujen lopuksi tapahtuvat Tildan kotiympäristössä Tukholmassa.
Minun mielestä kirjan nimi ei kuvaa itse kirjaa, sen kertomusta. En tiedä saako näin sanoa (no saa, kun sanon), mutta ehkä sitä voisi jollain tasolla verrata jonkinlaiseen "klikkiotsikkoon". Nimellä on saatu ihmiset kiinnostumaan kirjasta - mutta ei suinkaan turhaan, päinvastoin.