Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän - tarvitsin jotain, mitä kuunnella, kun neulon itselleni paksummat sukat tulevaa talvea varten ja millä vahvistan itseäni palaamaan Alastalon saliin vielä toiseksi 18 tunnin "pätkäksi".
Riikka Pulkkinen kirjailijana oli mulle täysin vieras, vaikka onkin kirjoittanut useita romaaneita, useista eri aiheista. Tämäkin kirja on kirjoitettu jo 2015, mutta - kuten sanottu, kaikki kirjat eivät ole osuneet mun kohdalle heti uutena 😏 Onneksi kirjat eivät vanhene.
Aleksi jättää Iiriksen yllättäen seitsemän vuoden yhdessä olon jälkeen, ilmoittamalla, ettei rakasta enää, ei ehkä ole koskaan rakastanutkaan ja ettei Iiris osaa rakastaa.
Vaikka ero ja sanat tekevät kipeää, Iiris ei jää tuleen makaamaan; hyvät ystävät, gynekologi ja naapurin lähes 90-kymppinen Marja-Liisa yhdessä puolivuotiaan sisarentyttären kanssa ovat suureksi avuksi.
Sisarentyttären mielipide on "äg".
Marja-Liisa toteaa, että "Nainen tarvitsee sukset ja karvalakin" -tai tarvitsi ainakin silloin hänen nuoruudessaan, niillä asiat sai hoidettua.
Kaunaa ei Iiris Aleksi erosta kantanut - Iiris tutustutti Aleksin ja Marja-Liisan, jotta Aleksikin saisi apua lemmenasioissa: "Tukka laineille ja naisen hakuun!"
Oman henkilökohtaisen elämänsä lisäksi Iiriksellä on hoidettavanaan työnsä koulupsykologina.
Siltä osin tarina jää ehkä vähän kesken; miten Iiriksen järjestämä kurssi päättyi? Mitä tapahtui nuorten yhdessä tekemälle laululle?
Mutta kaiken kaikkiaan tämäkin kirja oli ihan leppoisaa kuunneltavaa (kun harmitti, että piti purkaa sukan kantapää oman mokan takia...)
Sano KYLLÄ
- marraskuun harmaille päiville, kun voit kääriytyä viltin sisään sohvan nurkkaan
- "halusin kuulla sun äänen" -puheluille
- keskellä päivää pullapussin kanssa ovelle ilmestyvälle ystävälle, joka sanoo "kahvia, kiitos"
- kaksille tahmeille käsipareille, joka ojentavat itsekirjoittamansa laput "minä rakastan sinua/ i love you" 💕
Mille sinä sanot KYLLÄ? 😉 - ja muista opetella sanomaan myös EI, kun on sen aika.
Nuo asiat Iiriksen piti opetella ja opettaa!
Tämä oli mukava kirja 😊 luin sen silloin tuoreeltaan. Sopivan kevyt, mutta ei silti liian höttöinen. Sanoit ettet ole lukenut Pulkkiselta muuta? Muu tuotanto on vakavampaa- ihmissuhteita, menneisyyden taakkoja ym. Ei huonoja nekään, mutta eivät kevyttä luettavaa. Mille sanoisin KYLLÄ? Sitä pitää jäädä pohtimaan...
VastaaPoistaNäin ymmärsin, kun katselin Pulkkisen kirjoja, että muu tuotanto on vähän vakavampaa - tarkoitus on lukea ainakin yksi sitäkin lajia ja katsoa, miltä se tuntuu.
Poista