Lokakuussa luetut

 

 Lokakuun luetut -päivitys alkoi jo kolmantena päivänä, kun ensimmäinen, ihka ensimmäinen, e-kirjaston kirja tuli kuunneltua. Painettuja kirjaston kirjoja odottaa lukemistaan.. kotona ko. päivämäärällä viisi kirjaa + yhden kirjan ihan viimeiset sivut ja kirjastostakin tuli ilmoitus, että täällä olisi taas yksi kirja noudettavissa. Ah ja voi... 

Nyt olen tainnut olla vähän ahne 🫣 - on nimittäin käytettävä tässä alkukuussa joko Celia tai e-kirjastoakin, sillä sukkia pitäisi kutoa myös, eikä painetun kirjan lukeminen samalla onnistu mitenkään. Mutta katsotaan kuinka käy. 

Aloitetaan, joulukirjalla, onhan joulu jo aika lähellä. Tämä siis KOKEILUNA e-kirjaston käytöstä.

Kirsi Pehkonen: 24 tarinaa 📚📚📚📚📚
Jouluihmiselle mukavaa joulunodotusta. Nimensä mukaisesti
24 tarinaa, yksi jokaiselle päivälle. 

Jotkut tarinoista sai höppänälle kyyneleen silmäkulmaan, useimmat hymyn huulille. 

Tuotiinko terveyskeskukseen höppänä mummo - vai olisiko se sittenkin ollut ihan oikea tonttu viimeisiä tontuntöitä hoitamassa? 
Mihin katosi Ford Mondeo tavaratalon parkkipaikalta ja kuka oli salaperäinen joulukorttien jakaja, josta piti ihan poliisille ilmoittaa? 
Joulupukki ON olemassa - uskokaa pois. 

Tuttua Kirsi Pehkosta; lämmintä huumoria, vähän jännitystä joukossa. 

Clare Pooley: Ikä on vain numero 📚📚📚📚📚

HALUAISITKO SAA UUSIA YSTÄVIÄ?
MIKSI ET LIITTYISI YHTEISÖTALO MANDELIN
                 SENIORIKERHOON?

SOITA TAI LÄHETÄ TEKSTIVIESTI LYDIALLE
NUMEROON 01980 344562"

Lydia kuvitteli, että hänen uusi työnsä senioreiden iltapäiväkerhon ohjaajana tarkoittaisi leppoisia teehetkiä ja korttipelejä, Beatlesien kuuntelua ja tarinoita toisesta maailmansodasta. 

Lydian kauhuksi kerholaiset ovat kaikkea muuta kuin rauhallisia eläkeläisiä, jo ensimmäisellä tapaamiskerralla yksi kerholaisista jää yhteisötalon katosta putoavan palan alle.
Yhteisötalo saa tuomion: joko se on korjattava ja tarvitaan paljon rahaa tai se puretaan. 

Samoissa tiloissa olevan päiväkodin lapset harjoitetaan esittämään päättäjille seiminäytelmä: Yhteisötila on tärkeä paikka päiväkodille, AA-kerho, odottaville äideille, seniorikerholle... Näytelmä päättyy katastrofiin, jonka korjaamiseksi Daphne ottaa ohjat käsiinsä. Niin aviomiehen pettämäksi tulleen Lydian, kuin suloisen Kylie-vauvan nuoren isän Ziggyn asiat saadaan järjestykseen. 

Ikä on vain numero on hyvän mielen kirja, joka saa nauramaan ääneen, mutta myös silmät kostumaan toisten niin ihmisten ilkeydestä, pahansuopuudesta ja halusta käyttää toista hyväksi, mutta myös pyyteettömästä halusta auttaa, toistensa hyväksymisestä ja toisiinsa luottamisesta ja tukemisesta.
Stereotypiat on tehty rikottaviksi.

 
Asta Ikonen: Rakkautta rappukäytävässä 📚📚📚
Mira on saanut opiskelupaikan Helsingistä ja muuttaa maalta kaupunkiin serkkunsa luokse jo kesällä etsiäkseen itselleen asunnon. Ajatuksena oli auttaa Maippia neljän lapsen hoidossa Maipin miehen ollessa työmatkoilla, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnitellaan ja Miran onkin ruvettava etsimään asuntoa mitä pikimmin. Unelmien asunto menee sivu suun, mutta isännöitsijä tarjoaa Miralla samasta talosta talonmiehen asuntoa ja talonmiehen sijaisuutta nähdessään Miran pettyneen ilmeen. 
Talossa asuu myös kiukkuinen lakimies Ossi Manner, joka on päättänyt jättää naiset sikseen ja kaiken tietävä alkuperäisasukas neiti Tiitinen. 
Kiharatukkaista reipasta maalaistyttöä, joka ei pelkää tarttua työhön kuin työhön piirittää parikin nuorta miestä, mutta  Miran sydän sykkii lopulta vain yhdelle - kenelle? 
Tämä oli taas sellaista kepeää sukankutomiskirjallisuutta jota vaille olin ja olen. Ikosella saman oloisia kirjoja riittää; rakkautta siellä ja täällä. 
Tykkäsin kyllä, oli helppo kuunnella, eikä haitannut vaikka välillä vilkaisi tv:tä tai vaihtoi sanan sohvalla istujan kanssa, ei tarvinnut pakitella vaan juonessa pysyi mukana vaikka jokunen "rivi" jäi kuulematta. 


John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa 📚📚📚📚

Bruno on 9-vuotias poika, jonka isä on natsiupseeri ja koko perhe muuttaa Auscwitchiin. Tai kuten Bruno sen kuulee: Aus-Vitsiin. Koska Hilleri määrää.

Bruno näkee huoneensa ikkunasta korkean aidan, jonka takana parakkeja ja ihmisiä. Kysyessään isältään mikä paikka se on, hän saa vastaukseksi, että se on hänelle Aina Kielletty Alue. 

Yksinäinen Bruno kuitenkin lähtee eräänä päivänä seikkailemaan ja kulkemaan aidan viertä pitkin. Lopulta hän näkee aidan toisella puolella pisteen joka lähestyy häntä. Odotettuaan aikansa hän tapaa ikäisensä pojan, Schmuelin. 

Mutta mitä ystävyksille tapahtuu, kun Bruno eräänä päivänä saa Schmuelilta raidallisen pyjaman voidakseen pujahtaa aidan toiselle puolelle auttamaan ystäväänsä etsimään hänen isäänsä?

John Boyne halusi kertoa tarinan kahdesta pojasta, jotka ovat aidan eri puolella. Heidät oli tuotu erikseen kamalaan paikkaan eivätkä he tienneet miksi. Sellaisia aitoja on aina. 

Vasta aloittaessani lukemaan kirjaa, huomasin, että kyseessä on ROMAANIN SELKOMUKAUTUS, jonka on tehnyt Tuija Takala. 
Minulle uusi asia; luulin lainaavani normaalin romaanin (olin minulle vieraassa kirjastossa), mutta kyseessä olikin selkokielelle muutettu versio. Ei haitannut minua, itse asiassa päinvastoin. 
Tarkoitus oli alun perin katsoa elokuva Netflixistä, mutta myöhästyin. Nyt luettuani tuon, en ole pahoillani, että elokuva jäi katsomatta enkä varmaankaan lue alkuperäistä (suomennettua) romaania. Olen historiani lukenut ja tiedän millainen "Hilleri" oli ja mitä hän toisen maailmansodan aikana teki. Se, mitä olen oppinut, riittää minulle. 

Tuomas Mustikainen, Jussi Sudenlehti: Vaiennut Kaupunki 📚📚📚½

Milloin hyvään pyrkivä ihminen lakkaa olemasta hyvä?

Sitä kysyy tositapahtumiin perustuva rikosromaani, jossa Lappeenrannassa keväällä 1961 vaimonsa ja kolme tytärtään surmannut pankinjohtaja kertoo viranomaisille tehneensä surmatyöt säilyttääkseen kunniansa.

Tragedia tavoittaa sanomalehtimies Eino Herasen, joka haluaa ymmärtää pahuuden syvintä olemusta ja lähtee entiseen kotikaupunkiinsa tutkimaan tapausta. Hän törmää kuitenkin vain vaikenemisen kulttuuriin, valheisiin ja puolitotuuksiin.

Tapausta selvittäessään Heranen huomaa siinä yhtymäkohtia omaan sukuhistoriaansa ja alkaa vajota osaksi kaupungin salaisuutta. Miksi kaupunkilaiset vaikuttavat suojelevan murhaajaa ja pitävän tätä edelleen arvossa?

Vaiennut kaupunki on Pahuuden anatomia -trilogian itsenäinen avausosa


Maggie Stiefvater: Väristys 📚📚📚📚

Gracen ollessa 11-vuotias hän joutui suden raatelemaksi. Hän kuitenkin selvisi siitä, eikä hän ole aivan varma, näkikö hän unta vai pelastiko joku ympäröivän susilauman susista hänet ja kantoi hänet sylissään pois metsästä? 

Hän ei kuitenkaan pelännyt susia, vaan tarkkaili metsän reunassa asustelevia susia, etenkin erästä keltasilmäistä sutta. 
Samanlaiset keltaiset silmät hän näki nuorella kirjankaupan myyjällä, Samilla. 

Sam elää kaksoiselämää: kesät ihmisenä, talvet sutena. 

Eräänä iltana Grace löytää kuistilta kylmissään olevan pojan ja vuosien hiljainen suhde muuttuu kauniiksi rakkaustarinaksi - samalla kun kaupungissa tapahtuu monia traagisia tapahtumia.

Kirja on osastolta nuortenkirjat ja trilogiaan kuuluvat vielä kirjat Häivähdys ja Ikuisuus. Trilogiaan on kirjoitettu vielä itsenäinen jatko-osa Viettelys. 

Anneli Kivelä: Katajamäki riemuitsee 📚📚📚½
Kyläkauppias Heikki Heinonen on ostanut myymäläauton jonka hoitajaksi 

saapuu Emilia Salo. Kylällä ihmetellään kovasti miten vieraspaikkakuntalainen nuori nainen selviää vastuullisesta hommasta ja ennen kaikkea isolla autolla pienillä, 

mutkaisilla ja mäkisillä, hiekkaisilla teillä ajamisesta. 

Emilia on sitä jo harjoitellut isänsä myymäläautolla kotipaikkakunnalla, joten se ei tuota ongelmia, mutta kuten tunnettua - Katajamäellä sattuu ja tapahtuu. Kaikki tapahtumat eivät ole iloisia, mutta niitäkin kylän kesään tapahtuu. Yksi tapahtumista saa Tiilikaisen Urhonkin ottamaan muutaman tanssiaskeleen, vaikka sitä ei kovin moni näekään.

 

Syyskuussa luetut

Syyskuu näytti aluksi siltä, että lukeminen jää yhteen tai kahteen kirjaan, mutta onhan noita kertynyt - kuunneltuina tällä kertaa, kun sukkapuikot palasivat kesälomalta. 
Lukupiirin kirja, Ali Smithin Syksy, tuntui "uppoavan" paremmin kuuntelemalla, vaikka se painettunakin oli kirjastosta haettu, mutta eipä siihen tullut tartuttua. Muiden lukupiiriläisten mietteitä kirjasta löytyy taas Pöllön Lukupiirin -blogista. 

Lahjaksi saamani kirja Lotta Ystäväni on kaunis tarina erilaisuudesta ja ystävyydestä, avunannosta ja lupausten pitämisestä. Aarre aarteitteni joukkoon ❤️

Ilona Tuominen: Seurustelusalaliitto  📚📚📚📚

Seurustelusalaliitto on Ilona Tuomisen Poppeli -sarjan ensimmäinen osa, joka avaa portin puutalokortteliin ja sen asukkaiden syreenintuoksuiseen elämään. 
Sanni , maailman onnellisin morsian, jää alttarille kun Max, sulhanen, karkaa entisen tyttöystävänsä Erikan kanssa kesken vihkimisen. 
Muutettuaan pikavauhtia pois yhteisesti ostetusta talosta tyhjillään seisovaan puutalo-osakkeeseen, Antero-papan ehdotuksesta. Yrmeästä naapurinpapasta, Koistisesta tulee ennen pitkää Sannin paras ystävä ja revitylle hääpuvullekin löytyy käyttöä.
Kun vanhat ystävät ovat näyttäneet oikean karvansa ja asettuneet Maxin puolelle, Sannin elämä olisi yksinäistä ilman Sirua, omaa perhettä ja Koistista. Kunnes erotukiryhmästä löytyy yllättävä kohtalotoveri: Erikan entinen poikaystävä. 
Yhdessä he päättävät näyttää pettäjille ja jättäjille mitä onni oikeasti voi olla - ja mitä siitä sitten seurasikaan. 

Kustannus: Bazar Kustantamo
Kannen suunnittelija: Satu Konttinen

Ilona Tuominen: Normipäivä 📚📚📚📚
Normipäivä on Poppeli-sarjan toinen osa ja kertoo tällä kertoo Amalia "Ama" Tammilehdon, huoneistossa D23 asuvan topakan ja toimeliaan opettajan lukuvuodesta Solasuon koulussa.
Aman seinänaapurina asuu iäkäs Hilma-rouva jonka kanssa Ama on ystävystynyt ja he usein juttelevat Hilman ikkunan alla. 
Kun Ama saa hiivan lainaamisesta kiitokseksi ison korillisen korvapuusteja hän viettää mukavan kahvihetken Hilma-rouvan kanssa - seurauksena on kiukkuinen palaute Hilman pojanpojalta. 
Kun lukuvuosi uudessa koulussa alkaa, on Ama saada sydänkohtauksen nähdessään koulun rehtorin: Hilman pojanpoika Kuisma, jota Hilma kovasti kehuu Amalle ja Amaa Kuismalle...
Ama saa opetettavakseen luokan 5C, joka on ollut kuin heitteillä, opettajat ovat vaihtuneet tiuhaan ja ihmeope Ninakin on nyt jäänyt pois. 
Pärjäämään tottunut Ama selviää luokan kanssa, selviää Kuisman kanssa, taloyhtiön korjausehdotuksetkin menee lopulta nihkeän alun jälkeen vastaan. 
Sotku siellä ja toinen täällä, mutta kun kevätlukukausi loppuu, ei Kuisma enää ole Aman esimies vaan...

Kustannus: Bazar Kustantamo
Kannen suunnittelija: Satu Konttinen

Mukavaa kuunneltavaa sukkaa kutoessa - Poppelikorttelissakin muuten kokoontuu neulekerho kesäaikaan yleensä pihalla 😄 

Hannu Känkänen: Kiltin miehen kiusaukset 📚📚📚

Purku-uhka palauttaa kylän ihmisten mieliin vaatimattoman maitolaiturin arvon ja väki nousee puolustamaan lypsytuotteiden muistorikasta noutoparkkia yhteisenä rintamana.
Maitolaituri on vuosikymmenten aikana nähnyt paljon elämää ja rakkauttakin, sillä olisi paljon kerrottavaa - ja niin on kyläläisilläkin.

Kutkutti nauruhermoja, mutta samalla laittoi katselemaan vanhoja maitolaitureita kauppamatkalla kunnioittaen ja vähän herkistyenkin. 

Toinen tarina kertoi arkeensa leipääntyneestä Ristosta, jonka työmatka sai yllättävän käänteen, kun nuori nainen pyysi kyytiä Forssasta Hämeenlinnaan.  Yhden päivän mopoautoseikkailu nykyarjesta romanssiin, keskiaikaan  ja takaisin arkeen. 

Kirjassa olisi ollut vielä kolmaskin tarina, mutta jotenkin tarinan alku oli tahmea, enkä päässyt alkua pidemmälle eli tarina jäi lukematta. Kärsivällisyys olisi ehkä ollut hyväksi ja sekin tarina olisi ollut ihan ok, kuten Ristonkin tarina, joka oli vähällä jäädä lukematta.

Ali Smith: Syksy 📚📚

Syksy. Sumujen ja satoisuuden aika. Kaksi ystävystä, satavuotias Daniel ja vuonna 1984 syntynyt Elisabeth. 
Daniel ja Elisabeth ovat naapurukset ja Daniel, aikuinen mies, on tarvittaessa lapsenvahtina Elisabethille. He pohtivat sekä tulevaa että mennyttä historiallisen kesän revittyä Yhdistyneen kuningaskunnan revittyä kansakunnan kahtia. 

"Syksy on loistava kuvaus rikkauden, sadonkorjuun ja arvon merkityksestä. Se on katsaus meidän ajastamme: Keitä me olemme? Mistä meidät on tehty? Se on shakespearelaista jeu d'espritiä, keatsiläistä melankoliaa, 60-luvun pop-taiteen energiaa. Syksy liikkuu kevyesti ajassa läpi historioiden"

Tunnustan: en ymmärtänyt tuota "loistavaa kuvausta". Luin vain kertomusta kahdesta ihmisestä: aikuisesta miehestä ja lapsesta, joista toinen vanheni ja hoivakotiin päädyttyään vain nukkui ja nukkui ja lapsi kasvoi nuoreksi aikuiseksi, opiskeli ja eli omaa elämäänsä, kävi katsomassa vanhusta hoivakodissa ja luki tälle ääneen tietämättä kuuliko hän. 

Tarina poukkoili ajasta, paikasta ja asiasta toiseen, enkä tiedä milloin oltiin missäkin ajassa - en edes sitä, oliko Elisabeth todella syntynyt 1984 vai jo 1960-luvulla. Siitä huolimatta, että hänen monen yrityksen jälkeen saamansa passin kannessa luki European Union. 

Syksy on Ali Smithin Vuodenaikakvartetin ensimmäinen osa - ja minun kohdallani se jää myös viimeiseksi. Saatan ehkä joskus lukea/kuunnella jonkun muun hänen kirjoistaan, mutta vuodenajoista syksy jääköön ainoaksi. 

E.B. White: Lotta Ystäväni 📚📚📚📚

Tarina Vilppu -porsaan ja Lotta -hämähäkin ystävyydestä. Kirja, jonka ensimmäisillä sivuilla rupesin jo "parkumaan". 
Pienenä ja kitukasvuisena syntynyttä Vilppua odottaa julma kohtalo, mutta pieni Veera-tyttö pelastaa sen, lupaamalla isälleen hoitaa sitä. Kun Vilppu on kasvanut isommaksi, se myydään naapuriin, Veeran enolle, jossa Veera käy päivittäin sitä katsomassa: istuu navetan kellarissa käytävällä jakkaralla katselemassa Vilppua, kun ei saa enää sitä hoitaa.

Vilppua odottaa se tavallinen "sikamainen" tulevaisuus: kun se on kasvanut tarpeeksi isoksi, siitä tehdään kinkku, makkaraa, pekonia..
Mutta onneksi Vilppu saa odottamattoman ystävän, kun navetan katon rajassa asuva pieni harmaa hämähäkki, Lotta, päättää auttaa sitä. 
Eräänä aamuna hämähäkin verkkoon on kudottu taidokkaasti Vilppua ylistävä viesti ja siitä alkaa Vilpun ihmeellinen elämä
Kirja muistuttaa siitä, miten tärkeää on oikea, molemminpuolinen ystävyys. Mitä on saada ja antaa. 
Kirjasta on tehty myös elokuva - jonka tietenkin haluaisin myös nähdä.
Lastenkirja tai ei, kirja päätyy lempikirjojeni listalle ❤️

Yasushi Inoue: 📚📚📚

Realisten kertomus vanhenemisesta, siitä kuinka ihminen vähä vähältä pyyhkii pois mennyttä elämäänsä - aivan kuin eläisi elämäänsä takaperin ja palaisi hitaasti mutta vääjäämättä takaisin lapseksi. 

Vuosikymmenten avioliitto ja aviomies unohtuvat, rakkaat paikat ja rakkaat ihmiset, lapsia myöten muuttuvat vieraiksi. Sitä myötä ihmisen pelko, missä ja kenen kanssa hän oikein on. Aamulla kaikki on hyvin, mutta iltapäivällä äiti on kuin eri ihminen. 

Läheisten myötätunto, ymmärrys, jaksaminen ei aina riitä, mutta mitä muutakaan he voivat kuin jokainen vuorollaan hoitaa heille rakasta ihmistä - vaikka ainakin minusta käydyt keskustelut kuulostivat välillä puolin ja toisin ikäviltä, loukkaaviltakin. 

Erikoista kirjassa oli se, että kertojan - Inouen? - äiti kuoli ja sen jälkeen tarina alkoi tavallaan kuin alusta, mutta asioista kerrottiin ehkä osittain syvemmin. Erikoinen kirja kaiken kaikkiaan, ei huono kuitenkaan. 

Kirja on vuodelta 1986 Kustannusyhtiö Otavan Painolaitokset, suomennos Jarkko Laine englanninkielisestä alkuteoksesta Chronicle of My Mother (Copyright 1982)

Elokuussa luetut

 Elokuun "lukeminen" muuttui kuuntelemiseksi. Käsityönä oli ristipistotyö ja tv:stä tuli urheilua. Urheilua voi katsella ilman selostusta ja kuunnellut kirjat olivat suurimmalta osalta kevyttä kesäkirjallisuutta eli helppoa kuunneltavaa ristipistotyötä tehdessä.

Lukupiirin kirjaan oli keskityttävä, mutta senkin otin kuunteluun, jotenkin sen lukeminen ei tuntunut etenevän.
Liekö vika ollut ihan vain kesän viimeisessä kuukaudessa, mutta mikään lukeminen ei oikein tahtonut sujua, Toshikazu Kawaguchin kirja oli "pakko" lukea sillä se on vastikään ilmestynyt eikä sitä vielä löydy Celiasta.

Syksy, uudet kirjat ja uudet seikkailut - lukemisiin! 

************************

Emma Ranta: Kohtalona Kielokumpu 📚📚📚📚
Vuokko, Orvokki, Lilja - ja Lepokoti Kielokumpu. Mitä yhteistä kaikilla kukkasilla oikein onkaan?
Liljan on etsittävä Kielokumpuun emännöitsijä siksi aikaa kun hän lähtee hoitamaan itsensä kuntoon. Lääkärin sanat olivat pysäyttävät, mutta samalla myös pistivät Liljaan liikettä: nyt ei voi aikailla. Jonkun on pidettävä huolta hänen "pojistaan": Voitosta ja Sulevista. 
Aikamiehistä, jotka olivat lapsina kumpikin sairastaneet aivokalvontulehduksen ja olivat kooltaan isoja miehiä mutta mieleltään pikkupoikia. Jonkun oli tultava huolehtimaan heistä.
TE-keskuksen kautta löytyi Elli, joka saapui Kielokumpuun 5-vuotiaan poikansa Jalmarin kanssa kun Lilja oli jo lähtenyt siskonsa luo. 
Pojat olivat olleet naapurissa Markun luona ja kaikki kolme saapuivat nyt yhdessä esittäytymään, pojat vähän kyräillen, mutta pieni Jalmari onnistui rikkomaan jään poikien ja Ellin välillä. 
Kielokummussa asiat alkoivat sujua hyvin, naapurissa ei niinkään hyvin. Liljankin asiat hoituivat hyvin, kunnes hän sairaalassa leikkauksen jälkeen luuli näkevänsä näkyjä: Orvokki. Kielokummun entinen apulainen.
Mitä kaikkea Kielokummusta ja Liljan entisestä aviomiehestä Hanneksesta loppujen lopuksi niin Orvokin kuin Lepokodin ja sen naapurin ohitse tehtävän tien työmaan mukana selvisikään? Löysikö Elli onnen maalta? Oliko Liljalle vielä onnea varattuna, entä Markulle sen jälkeen kun Aija pakkasi tavaransa ja muutti takaisin kaupunkiin? 

Emma Ranta: Mysteerimiehen lumoissa 📚📚📚📚
Eve on päättänyt paeta asunnossaan sattuneen vesivahingon remonttia tyhjillään olevaan mummolaan. Mummola on ollut tyhjänä jo monta vuotta, isän mukaan siellä on ollut vuokralla joku hänen ystävänsä tuttava, mutta hän on jo lähtenyt pois. Talossa saattaa olla jotain tavaraa, mutta ne voi heittää pois. Mutta miten Eve luulee pärjäävänsä siellä; ei juoksevaa vettä, ulkohuussi.. Eve päättää näyttää.
Hänen päästyään perille Marjorantaan, mummola on pahemmassa kunnossa kuin hän odottikaan, mutta sitkeällä työllä ja sisulla hän sai talon siivottua asuttavaan kuntoon muutamassa päivässä. Kaikki olisi hienosti ilman naapurin isäntää, joka ilmestyi kuin tyhjästä selän taakse neuvomaan milloin missäkin ja kyselemään isän bisneksistä. Mitä ne hänelle kuuluivat. 
Ajan kanssa Eve kuitenkin pääsi väleihin niin naapurin kuin muidenkin paikkakuntalaisten kanssa. 
Mutta kuka yrittää sisään keskellä yötä ja juoksee karkuun Even huutaessa suoraa kurkkua? Mies muistutti etäisesti samaa miestä joka oli tullut vastaan isän toimiston ulko-ovella ja jonka kuva oli vintissä lipaston päällä. Kuka kumma se oli?
Kun Eve sitten päättää lähteä tapaamaan isäänsä mökille, mies on sielläkin - ja jonkin ajan kuluttua hän on näkevinään miehen paloauton ratissa kylän pääkadulla, kun he Inkerin kanssa järjestävät Inkerin vintage -myymälän muotinäytöstä.
Mistä oikein on kyse, kuka on tuo Mysteerimies?

Emma Ranta: Sattuman sanelema 📚📚📚📚
Lääkärinä työskentelevä Elisa saa terveyskeskuslääkärin sijaisuuden vanhassa kotikaupungissaan Saarlahdessa. Heti ensimmäisellä viikolla istuessaan kahvilassa vanhan ystävänsä Marin ja hänen pienen tyttären kanssa, Elisalle käy selväksi, että Marilla oli taka-ajatus, tarkoitus ei ollut lämmittää vanhaa ystävyyttä vaan jotain ihan muuta. 

Kun Elisa pelastaa naapuripöydän pienen tytön. Malvan, tukehtumasta - tietämättä kenen tyttärestä on kysymys - Mari poistuu paikalta niskojaan nakellen; Elisan on turha odottaa tämän enempää.  
Lyhyt sijaisuus on sattumia täynnä ja sattumat jatkuvat, kun hän ottaa vastaan uuden sijaisuuden 400 km:n päässä Vihtajoella. Kerrottuaan äidilleen uudesta sijaisuudesta, äiti valahtaa kalpeaksi ja saa lähes kohtauksen. "Miksi juuri Vihtajoki, onhan Suomessa muitakin paikkoja" Elisa on ihmeissään.
Vihtajoella moni asia Elisan elämässä alkaa selvitä, sillä aikaa kun hänen kahvilassa pelastamansa Malvan elämä on vaakalaudalla. Isä antaa Malvalle kaiken aikansa, mutta äiti asettaa ystävät ja elämänsä Amerikassa kaiken muun edelle. 
Mitä selviää Elisan elämästä ja miten Malvan ja isänsä NHL-uran lopulta käy.

Emma Ranta: Takaisin Tuulniemeen 📚📚📚📚
Leskeksi jäänyt, entinen Tuulniemen emäntä Riitta-Liisa saa yllättäen kutsun juhannuksen viettoon entiselle kotitilalleen Tuulniemeen. Miksi ihmeessä? Jonkinlaiset peijaiset on kyseessä, tila on myyty ja suku kokoontuu viimeistä kertaa yhteen, Riitta-Liisakin halutaan mukaan.
Ilman tyttärensä Tiian lievää painostusta ja pian 100 vuotta täyttävää Elleniä, joka tuntui aikanaan olleen ainoa, joka oli Riitta-Liisan "puolella", kun Mikon ongelmat tulivat ilmi, hän ei olisi sinne lähtenyt.Juhannuksen vieton, tämän hetken, rinnalla kulkee tarina 1970-luvun nuorista: rikkaan talon pojasta ja köyhän talon tytöstä, joiden seurustelua ja avioliittoa ei kumpikaan perhe sulata. Kun lapsia ei parille siunaannu, syy on anopin mielestä miniän ja Riitta-Liisan olo maatilalla entistä tukalampaa. Mikko ei tehnyt siitä helpompaa - ei pahuuttaan tai ilkeyttään, vaan omalla taholla omaa pahaa oloaan purkamalla. 
Ellenillä on kuitenkin "ässä hihassaan" ja vaikka on jo aikanaan yrittänyt paria auttaa, on vielä jotain, millä hän yllättää Riitta-Liisan, tuplaten. 

**********
Emma Ranta oli uusi tuttavuus ja mukavaa kesäluettavaa. Kussakin kirjassa n. 140-160 sivua eli muutaman tunnin/yhden illan luettavia. 

Muuten sujuvaa luettavaa eikä turhaa "mitä pukisin tänään päälleni" -pohdintaa, mutta harmi kyllä näissä jokaisessa oli kirjailijalta ja kustannustoimittajalta (kai Saga Egmontillakin sellaista käytetään?) jäänyt huomaamatta pienet bugit: yhdessä kohtaa Jalmarin isän nimi oli Jarmo, seuraavassa se olikin Esa. 
Toiseen kirjaan oli kirjoitettu kahden henkilön keskustelu, mutta keskustelijoiden niminä olikin sama nimi.  Pikkujuttuja, mutta pistivät silmään kuitenkin. 
Tykkäsin ja jos Ranta lisää kirjoja kirjoittaa, luen kyllä varmasti välipaloina. Nyt luin näin nopeasti kaikki perätysten, kun oli varattuna kirjastosta ja kaikissa vain parin viikon laina-aika ja yöpöydällä vielä lisää 😊

Vaula Norrena: Littana 📚📚📚📚

Pöllön Lukupiirin kirja (6/2025) Tositarina kiinalaisesta perheestä, johon yhden lapsen politiikan aikana syntyi esikoistyttären jälkeen syntyi hartaasti toivotun pojan sijasta toinen tytär. Poikalapset olivat siihen aikaan mittaamattoman arvokkaita ja kun toinenkin lapsi oli tytär, siitä aiheutui perheelle taloudellisten vaikeuksien lisäksi monenlaisia muita vaikeuksia. 
Itseäni ei niinkään se, mitä vaikeuksia perhe ja suku toisen tyttären syntymä aiheutti järkyttänyt, vaan se miten pientä viatonta tyttöä. Miten aikuiset ihmiset saattoivat käyttäytyä lasta kohtaan sillä tavalla. Yritän selittää asiaa itselleni sillä, että vanhemmat ovat kouluttamattomia maalaisia, Kiinan hallituksen perhepolitiikka oli sellaista kuin se oli, mutta siltikään en pysty täysin käsittämään. 
En sitäkään, miten eri tavalla vanhemmat kohtelivat sisaruksia perheen muutettua Suomeen. 
Tarina oli kuitenkin kaikkien tietoiskujen ryydittämänä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. 

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin muisto haalistuu 📚📚📚📚

Toshikazu Kawaguchin Kahvia ja aikamatkailua -sarjan kolmas osa Ennen kuin muisto haalistuu on siirtynyt Tokiosta Pohjois-Japanin Hakodate-vuoren rinteellä sijaitsevaan kahvila Donna Donnaan. Kauniiden näkymien ja herkullisen kahvin lisäksi myös siellä on tietty pöytä, josta voi matkustaa ajassa - aivan kuten kahvila Funiculì Funiculàssakin.

Ensimmäinen tarina 
Tytär, joka ei voinut huutaa: "Idiootit" 

Toinen tarina
Koomikko, joka ei voinut kysyä: "Oletko onnellinen?"

Kolmas tarina
Pikkusisko, joka ei voinuts sanoa "Anteeksi"

Neljäs tarina
Nuorukainen, joka ei voinut tunnustaa: "Rakastan sinua"

Neljä erilaista tarinaa. Neljä kohtaamista. Yksikään kohtaaminen ei muuttanut nykyhetkeä, eikä tuonut menetettyjä rakkaita takaisin, mutta.. jotain tapahtui kuitenkin. 

Heinäkuussa luetut

 Heinäkuun helteet ja Olifantti Tikusta asiaa -blogista saivat minut kokeilemaan BookBeatia ja ristipistoja pistellessä tuli kuunneltua neljä kirjaa.
Viidettäkin aloitin, mutta lukuaika loppui ja lisää lukuaikaa olisin saanut vasta sitten kun ilmainen kokeiluaika olisi ollut jo päättynyt. Tunsin itseni hiukan huijatuksi ja lopetin koko tilin. Varasin kirjan kirjastosta, luen sen loppuun sitten kun saan sen käsiini ihan painettuna kirjana. 

Heinäkuun ensimmäinen kirja oli Lukupiirin ensimmäinen kirja: 
Clare Pooley: Totuushaaste 📚📚📚📚📚
Kaikki valehtelevat elämästään. Entä jos kertoisikin totuuden?
79-vuotias taitelija Julian kirjoittaa kipeästä yksinäisyydestään vihkoon, jonka nimeää Totuushaasteeksi. Hän jättää sen Monican kahvilaan ja kun Monica löytää sen, on mies jo kadonnut. Monican luettua Julianin kirjoittamat ajatukset, hän kirjoittaa omat kaipuunsa ja ajatuksensa. 
Niin Totuushaaste etenee ja täyttyy aidoista tarinoista. Pian etenee myös hyvien tekojen ketju, kun vihko vie yhteen kuusi toisilleen vierasta ihmistä ja tuo mukanaan yllättävää ystävyyttä. 
Pöllön Lukupiiriläisten kommentteja voit lukea Totuushaaste

Heidi Swain: Onnen reseptit 📚📚📚📚📚 (äänikirja)
Heidi Swainin kirjat tulivat tutuiksi viime joulun alla, kun luin hänen kirjoittamansa joulukirjat, joista ainakin kaksi sijoittuvat kuvitteelliseen Wynbridgen kylään - kuten tämänkin. Italiassa Rossin perheessä varttunut Fliss matkustaa äitinsä kuoltuaan Wynbridgeen. Siellä häntä odottaa kylän ulkopuolella leikkauksesta toipuva isoisä ja rappiolla oleva hedelmätila. Nopeasti hän saa uusia ystäviä ja ideoita miten hedelmätarhankin voisi pelastaa, kunhan saa selvitettyä kuka kilpakosijoista on oikealla asialla, kuka yrittää huijata...

Anni Niskanen: Hunajaa ja houkutuksia 📚📚📚📚 (äänikirja)
Anni Niskanen: Vipinää ja villasukkia 📚📚📚📚 (äänikirja)
Anni Niskanen: Kuohuja ja kissankelloja 📚📚📚📚 (äänikirja)

Aavan paras ystävä Petteri ei voisi parempaan aikaan tarjota Aavalle työpaikkaa: Petteri on lunastanut vanhempiensa perheyrityksen, Majatalo Kontiorannan, Lehmuskoskelta, merenrannalta läheltä Suomen itärajaa. Hän haluaa Aavan avukseen pyörittämään majataloa.
Aava tarttuu tarjoukseen. Parisuhde Joonaksen kanssa on päättynyt ja hän on juuri palannut Berliinistä takaisin Suomeen, hänellä ei ole asuntoa eikä työtä. 

Petterin ja Aavan avuksi saapuu myös Petterin kaksoisveli Eemil. Apuna on tarvittaessa myös veljesten lapsuuden ystävä Samu, sekä koko Kontioiden suku. 

Leppoisaa kesäkuunneltavaa, samanlaista kevyttä ja viihdyttävää kuin Anneli Kivelän Katajamäki -sarja ja Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi -sarja. Tykkäsin kyllä ja luen, jos sarja vain jatkuu. 

Kesäkuussa luetut

Lukeminen, kuunteleminen ja kirjablogin päivittäminen ei ole ainakaan keleistä ollut tänä kesänä kiinni - taitaa olla enemmänkin laiskuutta. Katse hakeutuu kovin usein ikkunaan ja luonnon eri vihreän sävyihin, haavan lehtien havinaan.

Kirjojen suhteen olen ollut onnekas lapsesta lähtien: minulle on luettu satuja pienestä alkaen, olen saanut kuunnella radiosta lasten kuunnelmia (Noita Nokinenä on edelleen ihana!) ja kun ekaluokkalaisena opin lukemaan, sain kirjoja niin syntymäpäivä- kuin joululahjaksi ja ihan muutenkin. Ja kirjasto!  
Ne kaikki ovat kasvattaneet tämän uskomattoman mielikuvituksen ja siksipä minulle riittää niin usein huvitukseksi tuo ikkunasta näkyvä näkymä ❤️

Mutta sitten ne kesäkuussa luetut kirjat:

Sanaka Hiiragi: Unohdettujen muistojen valokuvaamo 📚📚📚📚

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot 📚📚📚📚

Minna Mikkanen: Sydänmaalaiset 📚📚📚

Kirsi Pehkonen: Kesävieraita Jylhäsalmella 📚📚📚📚
Minna Mikkanen: Tuulentuomat 📚📚📚📚

Kirsi Pehkonen: Kesävieraita Jylhäsalmella

Kirsi Pehkonen vie kirjassaan Kesävieraita Jylhäsalmella meidät tuttujen ihmisten pariin Jylhäsalmelle ja Lossarin kahvilaan.

Jylhäsalmella tuntuu aina paistavan aurinko, silloinkin kun sataa. Tarina noudattaa tuttua kaavaa: Jylhäsalmelle saapuu rakkaudessa pettynyt, ammattinsa osaava nuori nainen, jonka osaamiselle - tällä kertaa nuohoojalle - on tarvetta.

Ensimmäiset asiakkaat saavat Krisselläkin savun nousemaan korvista, siinä missä savut nousevat piipuista, mutta pian elämä Jylhäsalmella sujahtaa uomiinsa. Ja kun vielä kuuluttaa Lossarin kahvilassa täyttä kurkkua olevansa treffiseuraa, sitäkin tuntuu olevan tyrkyllä joka käänteessä. 

Vaikka mitään suurta draamaa ei Jylhäsalmi -sarjan kirjoissa olekaan, niin sattumia ja tapahtumia kyllä, siitä huolimatta leppoisaa yhteisöllistä maalaiselämää. 

Tähdet ⭐⭐⭐⭐
Teksti: Kirsi Pehkonen
Kustantaja: Karisto
Sivuja: 302 

Toukokuussa luetut

 Ja niin vilahti toukokuu. Rehellisesti sanottuna: lukemiseni keskittyi toukokuussa enemmänkin tänne blogimaailman puolelle. Olen saanut paljon uusia ystäviä bloggaajista ja blogien lukeminen ja mielenkiintoiset keskustelut ovat vieneet yllättävän (tai no, ei niinkään yllättävän) paljon aikaa.

Myös käsitöiden vaihtuminen kutomisesta "kesäkäsitöihin" eli ristipistoihin ja virkkaamiseen: kumpaa sitä nyt tekisikään, on jättänyt kuuntelemisen vähemmälle. 

Lukupiiriäkin voisin syyttää, mutta en tietenkään tohdi. Itse sitä ehdotin ja olen edelleen siitä innoissani ja olen iloinen, että osallistujia on paljon - risuja en vielä ole saanut, niitäkin vastaanotan ja opikseni otan. Uuden kirjan luettavaksi valitseminen vain viekin yllättävän paljon aikaa - ainakin vielä näin alkuvaiheessa, kun en kaikkia lukijoita kovin hyvin tunne. Usean kirjan kohdalla jään miettimään, miten kukin lukija aiheeseen mahtaa suhtautua, kun en kuitenkaan tahdo loukata ketään aihevalinnalla. Pakkolukuahan ei Lukupiirissä tietenkään ole 😊

Mutta niihin minun Toukokuun lukemiini/kuuntelemiini kirjoihin:

Veera Ahlgrén: Kottikärrykaruselli  📚📚📚📚
Eva Frantz: On lähtösi huoleton  📚📚📚📚
Lucinda Riley: Orkideatarha 📚📚📚📚
Anneli Kivelä, Pirta Syrjäneva: Katajamäen naapurissa 📚📚📚📚

En tiedä mihin olen aikani hukannut, kun tämä on jäänyt julkaisematta ja nyt on sentään jo heinäkuu - kesäkuun luetutkin odottavat julkaisua ja ja ja....

Minna Mikkanen: Sydänmaalaiset

 Minna Mikkanen aloittaa uuden maalaisromanttisen Sydänmaa-sarjan romaanillaan Sydänmaalaiset.

Sydänmaalla eletään tavallisten ihmisten elämää: huolta toimeentulosta, rakkauden tuskaa, läheisyyden kaipuuta. 
Äitinsä kanssa asunut Sami on jäänyt yksin kotitaloon hoitamaan lihakarjaa: suhde Jenniin on päättynyt ja äiti on lyönyt hynttyyt yhteen kauppias Marttisen kanssa. 

Sami ei oikein itsekään tiedä mitä etsii eikä tiedä kenelle puhuisi. Parhaalla ystävällä Villellä on on omat murheensa maitotilansa kanssa, kannattaako sitä enää jatkaa?
Jenni kaipaa syliä ja miettiä olisiko heistä sittenkin pariksi Samin kanssa vai olisiko kylän autonkorjaamon pitäjästä Antonista kainaloiseksi.

Kirjan takakannen perusteella lainasin kirjan; ovathan Anneli Kivelän Katajamäki -sarja ja Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi -sarja mielestäni mukavan leppoisaa luettavaa ja eritoten kesälukemista.

Sydänmaalaisista odotin ja odotan jotain saman oloista, mutta tämä ensimmäinen osa ei vielä vakuuttanut. 

Osasyy oli varmasti äänikirjan lukijankin, valitettavasti ääni ei ollut minun makuuni, mutta kun olin lainannut kakkososan kirjastosta ja ensimmäinen löytyi Celiasta, niin kuuntelin sen sieltä. 

Eniten kirjassa kuitenkin häiritsi turhan tarkat kuvaukset kunkin pariskunnan hellyyden osoituksista makuuhuoneessa, ja muuallakin.
Kyllä kyllä, aikuisena ihmisenä toki tiedän mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu, mutta kirja ei kuitenkaan kuulu osastoon "eroottinen kirjallisuus". 

Mutta ei, en minä tätä nyt lyttää, lukemalla itse, kirja on varmaan parempi. Ja jatko-osa Tuulentuomat on luettavana. 

Uskon, että kirjailija löytää tässä sarjassa sen omanlaisen tyylinsä ja kun tutustuu Sydänmaalaisiin, sarja on ihan viihdyttävä.

Tähdet: ⭐⭐⭐
Teksti: Minna Mikkanen
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 285 
(pehmeäkantinen) 

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot

 Jesse Q. Sutanto ja Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot osui käteeni kirjaston palautettujen hyllystä, joka on aina kirjastossa käydessä tarkistettava, vaikka luettavaa olisi ennestään jo kuinka suuri pino. 

Kuusikymmentävuotias Vera Wong Zhuzhu on sika, mutta hänen olisi kyllä kuulunut syntyä kukoksi. Kyse on tietenkin kiinalaisista horoskooppimerkeistä.
Kuusikymppinen Vera Wong pyörittää pientä teeliikettä ja tietää kaikesta kaiken, ainakin omasta mielestään. 

Ehkä jo liikkeen nimi, Vera Wangin Maailmankuulu Teehuone kertoo sen?

Eräänä aamuna Vera löytää liikkeestään miehen ruumiin. Hän älyää heti miten toimia: ruumiin ympärille on parasta piirtää ääriviivat, ja varmuuden vuoksi kannattaa napata talteen myös paikalta löytynyt muistitikku - eihän poliiseista kuitenkaan ole mihinkään. 

Pian Veralla on joukko epäiltyjä, vaikka poliisin mielestä tapauksessa ei ole kyse laisinkaan murhasta. Mutta Vera on sinnikäs - sulkemalla pois yhden epäillyn kerrallaan asia alkaa selviämään. Uusia ystäviä, uusia suhteita, Vera onnistuu selvittämään monenlaisia solmuja. Mutta entä kuollut mies? Selviääkö hänen tapauksensa?

Kirjasta sanotaan, että se aloittaa  uuden cozy crime -sarjan. Muita kirjoja ei sarjaan ole kuitenkaan vielä ainakaan suomennettu enkä löytänyt kirjoitetunkaan, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi 

Vera Wong, topakka ja tomera, mutta sydämellinen ja avulias hahmo suorastaan tempasi mukaansa tutkimuksiinsa ja "juonitteluihinsa", sai ainakin minutkin lukijana miettimään miksi hän olisi tai ei olisi murhaaja. 

Ja kun kirja läheni loppuaan ja loppuratkaisuaan, tuli olo, että haluaisi kirjan jatkuvan vielä ainakin sadan sivun verran. Ja vielä vähän. Vaikka arvasikin jo syyllisen, niin silti vielä vähän...

Tähdet: ⭐⭐⭐⭐
Teksti: Jesse Q. Sutanto
Suomentanut: Tanja Falk
Kustantaja: Publiva
Sivuja: 366

Sanaka Hiiragi: Unohdettujen muistojen valokuvaamo

Pöllön  Lukupiirin 4/2025 kirja oli Sanaka Hiiragin Unohdettujen muistojen valokuvaamo.

Jos saisit palata ajassa katsomaan vielä kerran yhtä muistoa elämästäsi, mikä se olisi?

Hirasakan valokuvaamon ovelta kajahtaa hyväntuulinen koputus: "Lähetys, olisi lähetys! Hirasaka-san!"

Nuori mies lähetin univormussa on aina yhtä iloinen, vaikka toistaa samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen. Lähetin lakin lippa osoittaa niskaan ja tullessaan hän työntää lavavaunua, kuten aina. 
Univormun rinnuksissa on valkoinen kissalogo ja nimikyltissä nimi "Yama". 

"Paketti on liian painava yksin nostettavaksi, nostettaisiinko se yhdessä?  Näin isoa pakettia en ole nähnyt aikoihin. Olisikohan valokuvia suunnilleen sadan vuoden edestä?"

Hirasakan valokuvaamo on taianomainen paikka elämän ja kuoleman välitilassa. Sinne ihmiset saapuvat kuoltuaan ja siellä heitä odottaa heidän elämänsä valokuvina: yksi kuva jokaisesta eletystä päivästä.

Ennen lähtöä tuon puoleiseen he valitsevat yhden kuvan jokaisesta elämästään vuodesta ja heillä on mahdollisuus palata Hirasakan kanssa hetkeksi menneisyyteen ja valokuvata yksi erityisen tärkeä hetki elämässään. 
Valituista valokuvista Hirasaka rakentaa lyhdyn, joka saattelee lähtijän matkaan.

Mutta miten Hirasakan omat muistot?
Kirjassa on kolme eri tarinaa, jotka kietoutuvat toisiinsa. 

Minun ja muiden lukupiiriläisten ajatuksia kirjasta voi lukea Pöllön Lukupiirin sivulta 

Lukupiiri 4/2025: Sanaka Hiiragi - Unohdettujen muistojen valokuvaamo

Tähdet: ⭐⭐⭐⭐
Teksti: Sanaka Hiiragi
Kääntäjä: Markus Juslin
Kustantaja: Minerva
Sivuja: 213

Sanaka Hiiragi on Tokiossa asuva palkittu kirjailija ja japanin kielen opettaja. 
Yliopistossa hän opiskeli kirjallisuutta ja japanin kieltä ja hän työskenteli seitsemän vuotta ulkomailla japanin kielen opettajana.

Hiiragin ensimmäinen romaani ilmestyi vuonna 2013 ja hän on sittemmin kirjoittanut lukuisia menestyneitä romaaneja ja kirjasarjoja.
Hiiragin teoksista välittyy hänen rakkautensa  vanhoihin kameroihin ja valokuviin. 
Harmi, ettei Sanaka Hiiragin muita kirjoja ainakaan toistaiseksi ole suomennettu enempää. 

Lucinda Riley: Orkideatarha

Orkideatarha on toinen lukemani Lucinda Rileyn kirjoittama kirja. Tai oikeammin kuuntelema. 

Kirja ajoittuu nykyaikaan, aikaan ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeen. 

Julia Forrester on kuuluisa konserttipianisti. Hän oli onnellinen, kunnes koki julman menetyksen ja josta hän nyt on toipumassa lapsuusmaisemissaan Wharton Parkissa. 
Hänen sisarensa Alicia asuu perheensä kanssa lähellä, huolehtii hänestä ja eräänä päivänä saa ylipuhuttua Julian kartanon huutokauppaan. 

Siellä Julia tapaa Kit Crawfordin.

Elämä kuitenkin jatkuu, sekä Julian että rapistuvan kartanon. Kartanosta löytyy vanha päiväkirja, jonka merkinnät herättävät Kitin ja Julian uteliaisuuden - mitä kartanossa oikein on vuosien mittaan on tapahtunut?

Julia lähtee tapaamaan isoäitiään Elsietä, joka tunnistaa päiväkirjan: se on hänen miehensä Billin päiväkirja, kirjoitettu sodan aikana vankilassa, jossa hän oli yhtä aikaa tulevan kartanon omistajan Harryn kanssa. 

Elsie kertoo Julialle ajasta ennen sotaa, Harryn ja Billyn sotaan lähdöstä ja sodasta paluusta.

Siitä, miten uskollinen Bill oli isännälleen ja ystävälleen Harrylle ja millaisen palveluksen hän teki ystävälleen, kartanon omistajalle Harrylle tämän isän kuoltua. 

Mitä tapahtuu Julialle hänen palattuaan Ranskaan hoitamaan asiansa kuntoon, voidakseen jatkaa elämäänsä Englannissa Kit Crawfordin kanssa? Voiko elämä tosiaan olla niin julmaa, kuin se on ollut?

Nämä kaksi Lucinda Rileyn kirjaa, tämä Orkideatarha sekä Perhosten huone, ovat molemmat paksuja kirjoja, viihdyttäviä, mutta kieltämättä - toistan itseäni - vähän vähemmälläkin "jaarittelulla" kirjoista olisi saanut viihdyttäviä. 

Varsinaisesti kirjan tai kirjailijan vika ei ole se, että ajasta toiseen liikkuminen tekee lukemisesta/kuuntelemisesta hankalaa. On vain meitä, joille se on hankalaa: 
Aloitetaan nykyhetkestä, rauhanaika ennen toista maailmansotaa, nykyhetki, sotaan valmistautuminen, sota-aika kotirintamalla, sodan päättyminen, sodan jälkeinen aika Thaimaassa, nykyhetki, sodan jälkeinen aika Englannissa, sodan jälkeinen aika Thaimassa.. nykyhetki...  Ei varmaankaan mennyt nyt ihan kronologisessa järjestyksessä, kun olin kuunnellut kirjan ja kirja on jo palautunut - mutta ajatus varmaan selvisi: melkoisen sekavaa ja kuulun tosiaan niihin, joille tällaiset kirjat eivät ole ne paras juttu, joten joudun palaamaan usein taaksepäin. 

MUTTA: Älä ihmeessä jätä kirjaa lukematta tuon takia! Tarina oli kaikilta osin kaunis ja koskettava, mutta samalla se myös antoi kuvan siitä, miten toisen maailmansodan aika koettiin Englannissa, miten sota-aika koettiin Thaimaassa. Ne asiat ovat ovat ehkä meiltä jääneet huomioimatta. 

Tähdet:⭐⭐⭐⭐
Teksti: Lucinda Riley
Suomentanut: Tuukka Pekkanen
Kustantaja: Bazar Kustannus
Sivuja: 654

Anneli Kivelä, Pirta Syrjäneva: Katajamäen naapurissa

 Anneli Kivelän Katajamäki -sarja on ollut yksi viihdyttävimpiä kotimaisia sarjoja, joista olen lukenut jokaisen kirjan. Olen elänyt Katajamäkeläisten elämään siitä lähtien kun Minne muutti poikansa Joonan kanssa perimäänsä pieneen mökkiin ja sai ystävältään töitä joita pystyi tekemään etänä. 

Anneli Kivelä - oikealta nimeltään Anneli Seppälä - kirjoitti Katajamäki -sarjaan 16 kirjaa. Katajamäellä sattui ja tapahtui monenlaista, siellä oli monenlaisia ihmisiä, ystäviä ja yhteen hiileen puhaltamista.

Anneli Kivelä on juuri täyttänyt 86 vuotta ja tämän uusimman kirjan, Katajamäen naapurissa, hän on kirjoittanut yhdessä Pirta Syrjänevan kanssa.

Saaga on juuri valmistunut fysioterapeutiksi ja matkalla Karimolle tätinsä Tiinan luokse. Pieni punainen mini pannaan merkille jo Saagan Karimon vierailulla, jolla Tiina-täti vinkkaa, että Honkahoviin ollaan tekemässä uudistuksia ja sinne varmaankin tarvitaan myös fysioterapeuttia - "Soitappa".  
Vielä paremmin Saagan mini huomiodaan valkoisesta pakusta, jonka kanssa yhteentörmäys juuri ja juuri vältetään.
Vähän kuin huomaamattaan Saaga on pakkaamassa tavaroitaan; asunnon vuokrasopimus ja työsopimus on tehty ja vuokraisäntä on hommannut muuttoautonkin: sen samaisen valkoisen pakun, jonka kanssa Saaga oli jo tehnyt aika tarkkaa tuttavuutta. 

Nopeasti Saaga on solahtanut Karimon "seuraelämään"; Marttoihin, kanttorin koiran vahdiksi, veneajelulle pomonsa Jaro Halmion kanssa ja tuon tuostakin pieneen suukopuun Santun, sen valkoisen pakun omistajan kanssa. 
Entinen poikaystävä kaupungista on menneen - tai tulleen - talven lumia, kun Saaga unohtaa sopineensa tapaamisen, ja parin päivän päästä kuulee, että Jere on pedannut jo kesällä Karimolla käydessään, ettei taatusti jää yksin, jos Saagasta tuleekin pesunkestävä maalaisjuntti. 

Ja niin siinä sitten taitaa käydä..vaikka hetken paluu kaupunkiin käykin mielessä, on koti Karimolla sittenkin koti, ja kun Tiilikaisen Urho Katajamäeltä vielä pistää lusikkansa soppaan, taitaa soppa olla valmis. 

Tähdet: ⭐⭐⭐⭐
Teksti: Anneli Kivelä, Pirta Syrjäneva
Kustannus: Karisto
Sivuja: 240

Pirta Syrjänevan kauniit sanat kirjan viimeisellä sivulla saivat minun höpsön silmät kostumaan.

" KIITOS
Lämmin kiitos kirjailija Anneli Kivelälle, joka uskalsi luovuttaa rakkaan Katajamäkensä - vaikkakin vain naapurikylänsä - minuun käsiini.

Pirta Syrjäneva "

Kiitos Anneli Kivelä, että olen saanut elää ja kulkea, nauraa ja itkeäkin Katajamäellä kanssasi.

Eva Frantz: On lähtösi huoleton

Anna Glad -sarjan viides osa, Eva Frantzin On lähtösi huoleton alkaa rapujuhlilla Kristina Ludwigin omistamalla erämaahuvilalla, lähellä kaupunkia, mutta silti "keskellä ei mitään". 

Ystävykset vuosikymmenten takaa; Krisse, Sylvia, Britt ja Hannele ovat kokoontuneet jälleen viettämään rapujuhlia kasvotusten - koronaepidemian vuoksi juhlia ei voitu pitää, nettiyhteydellä juhlat eivät tuntuneet miltään, vaikka sitäkin kerran kokeiltiin..

Syömisten ja juomisten ja hauskanpidon jälkeen lähdettiin vielä kaupunkiin, palattiin takaisin huvilalle nukkumaan - mutta aamulla huvilasta ei herännytkään kuin kaksi: Britt ja Hannele.

Omistaja Kristina Ludwig löydettiin ulkoa porealtaasta murhattuna ja Sylvia oli kadonnut.

Komisario Anna Glad saapuu rikospaikalla ensimmäisenä, mutta koska tutkimuksissa tarvitaan it-osaaja ja hänen puolisonsa Tomas on ainoa joka tehtävää voi hoitaa, on Annan jättäydyttävä tutkimuksista syrjään. 

Annalle sysätään käsiteltäväksi pino rikosilmoituksia joita ei ole "ehditty" käsitellä - näitä selvitellessä löytyy erikoisia yhteyksiä erämaahuvilalle. 
Annan ja Tomaksen pojan Goffen kummisedällä Rolfillakin on tietoa erämaahuvilan historiasta; noidista, lapsenmurhasta..

Kun Anna unohtaa hakea Goffen päiväkodista ja Tomas hoitaa asian hänen puolestaan, ottaa pojan mukaansa käydäkseen huvilalla - siitä alkaa Annan kauhun hetket, mutta myös tapahtumaketjun selviäminen. Vanhaa lapsenmurhaa myöten.

Lukijalle asiat ovat varmaan selvinneet jo aiemmin, ellei ole lukenut kirjaa vanhaan koulutyyliin "hauki on kala, hauki on kala" 😉😊

 

On lähtösi huoleton  on Eva Frantzin viides
Anna Glad -sarjan dekkari ja jostain luin, että haastattelunsa mukaan olisi viimeinen. Mutta tieto on siis "kuulin kun joku oli kuullut, että joku kuullut jonkun kuulleen", että tähän ei nyt välttämättä kannata luottaa. 
Itse toivoisin saavani lukea lisää Anna Gladin tutkimuksista, vaikka ehkä kirjoissa keskitytäänkin vähän turhan paljon ihmissuhteisiin, mutta kirjat ovat silti ihan riittävän "jännittäviä" minulle. 

Eva Frantz on v. 1980 Helsingissä syntynyt perheellinen kirjailija, joka kirjoittaa myös lastenkirjoja.

Kirjoittamisen lisäksi hän toiminut v. 2011 lähtien ruotsinkielisen Ylen Euroviisukommentaattorina.
 

Tähdet: ⭐⭐⭐⭐
Teksti: Eva Frantz
Suomentanut: Ulla Lempinen
Kustantaja:  S & S  (SCHILDTS & SÖDERSTRÖMS)
Sivuja: 348

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli

Veera Ahlgrén ja Kottikärrykaruselli - kirjailija sai hetkeksi Pöllön päästään pyörälle, tietenkin kun karuselli oli.

Veera Ahlgrén, entiseltä sukunimeltään Nieminen, on kirjoittanut aiemmin kirjat Aviosimulaattori ja Ei millään pahalla. Ensimmäisen kirjan hän kirjoitti ollessaan naimisissa mäkihyppääjä Toni Niemisen kanssa. 
Eron jälkimainingeissa hän kirjoitti toisen kirjansa.

Nykyään hän asuu uusperheensä kanssa ylöjärveläisenä hevostilallisena ja on kirjoittanut hevosyrittäjyyden maailmaan tämän kirjan Kottikärrykarusellli. 

Erikoista minusta vain on se, painetussa kirjassa kannessa kyllä lukee kirjoittajana Veera Nieminen, mutta ainakin Celian mobiilisovelluksessa, Pratsam Readerissa kirjoittajana on Veera Ahlgrén - siksi tämä lyhyt alkuesittely kirjailijasta. 

Itse kirja sitten.
Kuuntelin sen Celiasta sellaisena välipalana, mukavaa kuunneltavaa eikä talli- ja hevoselämä itsellekään ihan vierasta ollut: hevosen selässäkin olen ollut pari-kolme kertaa ja ystävän kanssa tuli käytyä aikuisiällä tallilla useinkin, Omppu oli oikein mukava iso hevonen (en sano mikä, oliko suomenhevonen vai mikä, iso, oikea hevonen kuitenkin 😄)

Katrilla on oma hevostalli, jossa hän omien hevosten lisäksi pitää vuokrahevosia. Hän vetää hevosvaelluksia vähän enemmän ja vähän vähemmän kokeneille ryhmille, niin naisille kuin miehille. 
Vuokrahevoset omistajiin mahtuu yhtä monta ihmispersoonaa kuin hevostakin, ja kaikkien kanssa on yritettävä tulla toimeen.
Elämää ei yhtään helpota, kun serkkupoika ilmoittaa lähettävänsä teini-ikäisen tyttärensä Jennican  ceellä Katrin hoiviin. 
Ja tytön astuttua Katrin elämään, selviää että serkkupojalla on Briteissä oma Barbaransa - eikä hän siis enää aio palata sieltä takaisin.
Katrin elämään puolestaan tipahtaa eräältä hevosvaellukselta Tuukka, mutta ihan suoraviivaista ei elämä hänenkään kanssa loppujen lopuksi tainnut olla. 

Hevosten kanssa kyllä pärjää, ihmisten kanssa on toisin - pohtii Katri.

Ja niinhän se taitaa olla 😊

Kuten sanoin, mukava leppoisa välipala, viihdyttävää kesälukemista vaikkapa keinuun tai nurmikolle! 

Tähdet: ⭐⭐⭐⭐
Kirjoittaja: Veera Nieminen (Ahlgrén)
Kustantaja: Tammi, 2022
Sivuja: 234 

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Pöllön Lukupiirin 3/2025 kirja oli Alan Bennettin Epätavallinen lukija. 

Alan Bennett on Britannian tunnetuimpia kirjailijoita, dramaatikkoja ja humoristeja. Myös näyttelijä. Hän on myös suosittu ääni äänikirjojen lukijaksi. 

Epätavallinen kirjailija on Bennettin ainoa suomennettu romaani. 

Kaikki on koirien syytä - ilman niitä kuningatar tuskin olisi koskaan tutustunut keittiössä työskentelevään Normaniin ja kirjoihin. 

Ennen pitkää koko kuningaskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla, kun kuningatar on kirjansa lukenut ja.. niin, mitä? 

Lisää voit käydä lukemassa Pöllön Lukupiirin blogista:

Pöllön Lukupiiri: Lukupiiri 3/2025 - Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Heine Bakkeid: Meren aaveet

Heine Bakkeid, Meren aaveet

Thorkild Aske, pahan puolelle päätynyt poliisi on juuri vapautunut vankilasta. Pidätetty virasta loppuelämäkseen. Vankilan suihkuhuoneen katossa ollut putki ei kestänyt tarpeeksi pitkään, mutta sen verran kuitenkin, että Askelle jäi jonkinasteinen aivovamma. 

Vankilaan johtaneiden tapahtumien jäljiltä on kipuja eikä Aske pärjää ilman lääkkeitä.

Vastuuryhmä, johon kuuluu monen muun ohessa psykiatri, yrittää auttaa, mutta kipuja on liikaa..

Syyllisyyden riivaamana Aske ottaa vastaan erikoisen tehtävän ja lähtee Pohjois-Norjan perukoille etsimään kadonnutta nuorta yrittäjää, Rasmus Moritzenia. 
Tutkimukset vievät Asken vanhalle majakalle, jonka Rasmuksen äiti Anniken oli ostanut pojalleen ja jota Rasmus oli ruvennut korjaamaan. 

Myrskyssä aallot tuovat rantaan ruumiin - joka ei ole Rasmus. Avunpyyntö paikalliselle poliisille käynnistää pelottavan, kammottavan ketjun. 
Kuka oli sukelluspukuun pukeutunut hahmo joka katosi mereen, kun Aske soitti poliisille? Missä ovat poliisit joiden piti hakea Aske majakkasaarelta? 

Löytyykö Rasmus - mitä hänelle on tapahtunut?

Asken tehtävän lisäksi palataan hetkiin mitä tapahtui ennen kuin hän joutui vankilaan ja miksi Anniken turvautuu juuri häneen Rasmuksen löytämiseksi.

Kirjassa kuvatut väkivaltaiset kohtaukset tuntuivat välillä vähän liiankin hurjilta, mutta ei kirjan lukemista silti kesken voinut jättää. 

Sympaattinen päähenkilö, kaikesta omalaatuisuudestaan huolimatta.

Heine Bakkeid, s. 1974, on Pohjois-Norjasta lähtöisin oleva kirjailija jonka Thorkild Aske -sarjan ensimmäinen osa Meren aaveet on. 

Sarjan seuraavat osat ovat Paratiisin kutsu, Nuku lapsi armaani ja Haudattu salaisuus. Uusin osa Kuoleman lautturi ilmestyy 6/2025. 

Tähdet: 📚📚📚📚

Teksti: Heine Bekkeid

Kääntäjä: Jonna Joskitt-Pöyry
Kustannus: into

Sivuja: 335

Huhtikuussa luetut

 Ja taas on kuukausi kulunut. 
Jos puhun ihan totta, niin alla olevista viidestä kirjasta olen huhtikuussa lukenut vain kolme; Joonaanmäen valaat kuuntelin Celiasta kirjoittajan itsensä lukemana ja sitä todellakin suosittelen - kirja on kuulemma hänen itsensä lukemana niissä äänikirjapalveluissa joista Lukupiiriläiset olivat sitä kuunnelleet.

Heine Bakkeidin Meren aaveet on ollut sellaista "väliaikalukemista"  pari-kolme kuukautta eli aina kun ei ole ole ollut kirjaston kirjaa luettavana. Kirjastosta kun tuli vuoden vaihteessa varattua melkoinen läjä kirjoja ja ne tulivat sillä lailla sopivasti, että sain ne kaikki luettua ilman, että tarvitsi turhaan kiirehtiä tai palauttaa kesken (pikalainat). 

Nyt on paussi varatuissa kirjoissa ja oli aikaa lukea Meren aaveet loppuun ja ehkäpä jatkan seuraavalla osalla..
Mutta tässä siis huhtikuun luetut:

A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat - seikkailukertomus 📚📚📚📚📚 (Lukupiiri kirja)
Linda Olsson: Sisar talossani 📚📚½
Kate Thompson: Vihreän saaren laulu 📚📚📚📚
Alan Bennett: Epätavallinen lukija 📚📚📚 (Lukupiiri kirja)
Heine Bakkeid: Meren aaveet 📚📚📚📚

Alan Bennettin Epätavallinen lukija on Pöllön Lukupiirin toukokuun kirja; ehdin saada sen meidän kirjastosta hyvissä ajoin vappuviikolla ja kun viikko oli kovin hiljainen, ehdin lukea kirjan huhtikuun puolella. 
Ihan vain jos joku lukupiiriläinen täällä piipahtaa 😊 Aikaa lukemiselle siis on vielä vaikka kuinka ja paljon. 

Tervetuloa mukaan/tutustumaan Pöllön Lukupiiriin

Kate Thompson: Vihreän saaren laulu

Kuka tietää, mihin aika juoksee? 

Kate Thompson kirjassa Vihreän saaren laulu yhdessä JJ Liddyn kanssa yrittää ratkaista arvoitusta.

Kinvaaran kylässä aika on kortilla - niin kuin nykyään taitaa olla joka paikassa?  Kun 15-vuotiaan JJ Liddyn äiti pyytää syntymäpäivälahjaksi lisää aikaa, JJ päättää toteuttaa äitinsä toiveen. 

Sitä ennen JJ saa koulussa kuulla suvustaan salaisuuden, jonka kaikki muut Kinvaaran kylässä tietävät paitsi JJ: hänen isoisoisänsä on murhaaja! 

Kinvaarassa kaikki osaavat soittaa ja tanssia: joku soittaa viulua, toinen huilua. Poliisipäällikkö banjoa - ja kylän uusi poliisi olisi valmis hajoittamaan banjon, jos saisi siihen mahdollisuuden.
Kun JJ, vanhan pelimannisuvun vesa lähtee etsimään aikaa, hän päätyy sattumalta keijujen maailmaan.
Keijujen maailmassa aika on aina ollut tuntematon käsite, mutta nyt JJ Liddyn saapuessa paikalle, asiat ovat sekaisin: aivan kuin aika vuotaisi ihmisten maailmasta keijujen maailmaan ja aiheuttaisi kaaosta kaikkialla. 

Jossain on aikavuoto. Pystyykö JJ pelastamaan keijut kuolemalta ja tukkimaan vuodon? Pystyykö hän hankkimaan äidilleen hänen haluamansa syntymäpäivälahjan?

Entä isoisoisä? Miten hän liittyy vanhan papin murhaan?

Aikuisten satu, joka sisältää paljon irlantilaisia lauluja, jotka löytyvät mm. youtubesta.

Ja keijut 🤔 Tiesitkö, että on erilaisia keijuja? On keijuja jotka muistuttavat Helinä Keijuja - keveitä ja kauniita. Mutta irlantilaiset keijut.. Ne ovat erilaisia. Minulle ne olivat yllätys. Eivät nekään ilkeitä ole, mutta niillä on erilaiset voimat ja... No, lukemalla kirjan, voit ottaa itse selvää. 

Tähdet: 📚📚📚📚
Teksti: Kate Thompson
Kääntäjä: Jaakko Kankaanpää
Kustannus: Gummerus
Sivuja: 375

A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat

 Pöllön lukupiirin 2/2025 kirja oli aikuisten seikkailukirja Joonaanmäen valaat, kirjoittaja
A. W. Yrjänä. 

A. W. Yrjänä (Aki Ville Yrjänä) tunnetaan runoilijana ja CMX-yhtyeen laulajan, sanoittajana ja basistina. Hänen on myös säveltänyt suurimman osan CMX-yhteen lauluista. 
Hän on julkaissut kuusi runokirjaa. 

Joonaanmäen valaat on Yrjänän esikoisromaani. 

Kuvaus kirjasta ja minun sekä muiden lukupiiriläisten mietteet kirjasta löytyy Lukupiirin omasta blogista:

Pöllön Lukupiiri: Lukupiiri 2/2025 - A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat

Linda Olsson: Sisar talossani

 Kiirettä on pitänyt, mutta nyt olen viimein lukenut viime vuoden joulukalenterista saamani kirjan, Linda Olssonin Sisar talossani.

Nimensä mukaisesti kirja kertoo sisaruksista, Mariasta ja Emmasta. 

Maria odottaa talossaan Costa Bravan rannikolla sisarpuoltaan Emmaa. 
Äidin muistotilaisuudessa ohimennen heitetty kutsu tulla kylään, vain jotain sanoakseen, oli jo unohtunut, kunnes Maria oli saanut Emmalta viestin. Nyt hän voisi tulla. 
Kutsusta oli jo kaksi vuotta ja Maria ja Emma olivat muutenkin jääneet etäisiksi toisilleen - jo ikäeronkin vuoksi. 

Muistotilaisuuden jälkeen Maria on rakentanut itselleen uuden elämän uudessa paikassa, meren äärellä ja nyt hänestä tuntuu, että Emma tunkeutuu luvatta hänen yksityisalueelleen, häiritsemään hänen elämänsä hiljaista tasapainoa.

Emma haluaa puhua ja käydä läpi vanhoja asioita, Maria ei ole valmis siihen, ei halua. 

Sisarusten välillä on vaivaannuttavia hetkiä - mutta niin on minun mielestäni myös lukijalle. Sisarukset kyllä puhuvat, mutta puhuvatko sittenkään oikeista asioista? Niistä, jotka selvittämällä etäisyys ja ehkä ikäerokin pienenisi? 
Ehkä ei ollut tarkoituskaan kertoa lukijalle perheen kaikista asioista, annettiin kuitenkin ymmärtää, että kaikki perheessä ei ollut kohdallaan silloin kun Emma syntyi - kuten ei silloinkaan kun Marian kaksoissisar Amanda kuoli. 

Olsson kirjoitti romaania samassa pohjoisespanjalaisessa Cadaquésin kylässä, jonne kirjan tapahtumat sijoittuvat.

Tämä kirja ei aiheeltaan ollut sellainen, joka saisi lisäämään kirjailijan muut kirjat Lukemattomien listalle ainakaan toistaiseksi, mutta Olsson teksti noin yleensä oli ihan sujuvaa ja helposti luettavaa. Ehkä siis joskus vielä palaan  tuotantoonsa. 

Linda Olsson on ruotsalaissyntyinen (s. 1948) kirjailija, joka asuu Uudessa-Seelannissa. 

Hänen esikoisteoksensa käännettiin suomeksi 2009; Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Se sai maailman kantaesityksen Oulun kaupunginteatterissa vuonna 2015. 

Tähdet: ⭐⭐½
Teksti: Linda Olsson
Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus
Sivuja: 243

Maaliskuussa luetut

 Kevättä kohti luettujen kirjojen määrä per kuukausi näköjään vähenee, vaikkei maaliskuussa vielä pihahommia olekaan. 
Taisin viettää maaliskuussa paljon aikaa koneen ääressä; osan ajasta vietin ainakin miettien ja suunnitellen ja kysellen kiinnostusta ja ajatuksia Lukupiirin perustamiseksi.

Ilokseni sainkin mukaani monta lukijaa Lukupiiriin, jonka (itsekkäästi) nimesin
Pöllön Lukupiiriksi  

Tällainen lyhyt lista tuli maaliskuun kirjoista:

Maija Kajanto: Kardemummajoulu 📚📚📚📚
Liane Moriarty: Nainen joka unohti 📚📚📚
Sisko Istanmäki: Yöntähti 📚📚½ (Lukupiirin 1. kirja)


Aloitin kyllä Eva Franzin Anna Glad -sarjan uusimman: On lähtösi huoleton, mutta jätin sen luettavaksi Äidilleni. Palaan siihen myöhemmin.

Sisko Istanmäki: Yöntähti

 Sisko Istanmäen Yöntähti on Pöllön Lukupiirin (itsekkäästi nimetty..) ensimmäinen kirja. 

Lainaus esittelystä kirjan takakannesta löytyy Lukupiirin omasta blogista ja minun ajatukseni ja mielipiteeni kirjasta kommenteista 

Pöllön Lukupiiri: Lukupiiri 1/2025 - Sisko Istanmäki: Yöntähti

Tähdet: ⭐⭐½
Teksti: Sisko Istanmäki
Kustantaja: Tammi, 2008
Sivuja: 205

Liane Moriarty: Nainen joka unohti

Käsiini osui Liane Moriartyn viitisentoista sitten kirjoittama kirja Nainen joka unohti. 

Takakannen tekstin perusteella aihe tuntui mielenkiintoiselta kaiken kaikkiaan, mutta erityisesti siitä syystä, että ajattelin pystyväni samaistumaan kirjan päähenkilöön Aliceen, joka kaatuu aerobic-treeneissä, loukkaa päänsä ja menettää muistinsa: kymmenen vuotta hänen elämästään katoaa hetkessä.

Alice on todellisuudessa 39-vuotias, mutta luulee olevansa 29-vuotias, odottavansa ensimmäistä lastaan ja remontoivansa taloa rakastuneena aviomiehensä kanssa. 

Sairaalasta päästyään hänen on opeteltava "elämänsä" uudelleen: hän on eronnut ja keskellä huoltajuuskiistaa. Eronnut? Nickistä? Kolme lasta? Hänhän odottaa Rusinaa, heidän ensimmäistä lastaan?

Kaikki ystävät ja sukulaiset ovat kyllä huolissaan Alicen voinnista ja haluavat auttaa häntä, auttaa muistamaan asioita, mutta jostain syystä puheet kiertyvät aina Ginaan - ja loppuvat siihen. Kukaan ei kerro Alicelle kuka on Gina?

Kunnes suuren Megamarenkipiirakan leipomispäivänä Alice pyörtyy ja kaikki alkaa pikkuhiljaa selvitä Alicelle

Ajattelin todella voivani samaistua Alicen elämään, onhan omasta elämästäni kadonnut muutamia vuosia kokonaan - en edes osaa määritellä aikaa tarkalleen, ehkä 3, 4 tai jopa 5 vuotta sekä osia sieltä täältä. 

En ole lukenut muita Liane Moriartyn kirjoja, mutta vaikka pokkarin kannessa on lainaus kulttuurikukoistaa.blogspot.fi -kirjablogista " Kirja, jota ei kesken voi käsistään laskea, mikä varoituksen sanana sanottakoon", niin minun täytyy sanoa, että laskin kirjan käsistäni useammankin kerran. 
Tarinasta olisi voinut jättää helposti kolmasosan pois. Alicen siskon "kirjeet", kotitehtävät terapeutilleen olisi mielestäni voinut jättää pois, sillä ne eivät liittyneet kirjan aiheeseen mitenkään. Aihetta, jota kirjeet koskivat, ei olisi tarvinnut jättää kokonaan pois, mutta kirjeet olivat turhia ja jokseenkin pitkästyttäviäkin. 

Ehkä joku uudempi Moriartyn kirja saa uuden mahdollisuuden joskus myöhemmin, kuka tietää. 

Tähdet: ⭐⭐⭐
Teksti: Liane Moriarty
Kustantaja: WSOY, 
Sivuja: 495