Lisa Tetznerin Musta veljeskunta, osa 2.
Milanon nuohoojamestarien apulaisiksi myydyt Sveitsiläiset pojat, jotka olivat liittyneet yhteen muiden Milanolaisten nuohoojapoikien kanssa, muodostivat yhdessä liittouman, Mustan veljeskunnan.
Elämä Milanossa ei ollut helppoa; monikaan pojista ei saanut mestarinsa kotona kunnolla ruokaa eikä kunnon leposijaa, silti työt piti hoitaa vaikka voimia ei ollut.
Kun tarinan päähenkilö Giorgio löytää Milanossa parhaan ystävänsä Alfredin, johon hän tutustui matkalla ja jonka kanssa hän pelastui pojista kauppaa tekevän Arpinaamaisen miehen, oli Giorgio hetken aikaa onnellinen: hänellä oli Alfredin lisäksi tukenaan nuohoojien perässä juoksevia ja kiusaa tekeviä poikia, Susia, vastaan Musta veljeskunta.
Kunnes Alfred sairastui, tiesi menehtyvänsä ja kertoi Giorgiolle salaisuutensa. Pyysi etsimään pienen sisarensa Biancan, kun Giorgio kevään tullen pääsisi lähtemään Milanosta takaisin kohti Ticinoa.
Monien tapahtumien kautta Musta veljeskunta ja Sudet tekivät sovun keskenään, lupasivat auttaa toinen toisiaan tarpeen tullessa.
Giorgion jouduttua onnettomuuteen työssään ja sen jälkeen mestarin vaimon pahoinpitelemäksi, hän päättää karata, tuli mitä tuli.
Kolme ystävää seuranaan he lähtivät matkaan kohti Giorgiota auttanutta lääkäriä, perässään poliisit ja Arpinaamainen.
Matkalla he saivat apua ja pääsivät lopulta rajan yli - enää he ei voisi palauttaa...
Moneen kertaan silmäkulmat kostuivat - kaunis tarina ystävyydestä ja luottamuksesta ja kuitenkin samalla tarina siitä, miten pahoja ihmiset voivat olla, miten rumasti toista voikaan kohdella.
Tähdet: ⭐⭐⭐⭐
Suomentanut: Hannes Korpi-Anttila
Kustantaja: Werner Söderstöm Osakeyhtiö, v. 1956
Sivuja: 248
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)