Niin hullulta kuin kuulostaakin, Päivi Ketolaisen kirjoittama, Leena Kiviharjun päiväkirjamerkintöihin perustuva kirja Laukku-Leena Naiskulkurin tarina, oli kuin olisi lukenut jonkun etäisesti tutun henkilön tarinaa.
Ja kai se niin olikin; näin Laukku-Leenan laukkuineen joitakin kertoja käydessäni Äidillä.
Kuka oli Laukku-Leena?
Leena Kiviharju, syntynyt ja käynyt koulunsa Hyvinkäällä. Hän aloitti lakiopinnot sisarustensa tavoin Helsingissä, mutta opinnot jäivät kesken.
Hän avioitui opiskelutoverinsa kanssa, mutta avioliitto ei kestänyt vuotta kauempaa eikä avioparilla ollut lapsia.
Kiviharjun perheessä arvostettiin sivistystä, perheessä luettiin paljon - ja niin Leena, Laukku-Leenaksi nimetty, teki loppuun asti.
Kirjojen lisäksi Kiviharjujen talo oli täytetty tauluilla ja vanhoilla huonekaluilla.
Leena rakasti kissoja, käsitöitä, piirtämistä, vieraita kieliä ja matkustelua. Niin ikään kauniit vaatteet, klassinen kirjallisuus ja korkeatasoinen musiikki.
Miksi Laukku-Leena? Joku teistä on ehkä hänet tavannutkin ja tietää hänestä enemmänkin, kuin mitä kirjassa kerrotaan. Leenan ensimmäiset päiväkirjat ovat kadonneet - tai varastettu - joista ehkä olisi selvinnyt, miksi hän päätti lähteä vaeltamaan.
Joka tapauksessa hänen äitinsä kuoli 1998 ja kun sisarusten vaatimuksesta lapsuus koti myytiin, Leena pakkasi omaisuuteensa matkalaukkuihin ja kasseihin ja lähti maantielle, ehkä etsimään itselleen uutta kotia. Mummonmökkiä maaseudulta, josta hän vuosien ajan haaveili. Jossa hän voisi elää rakkaiden kissojensa kanssa.
Lähes 20 vuoden ajan Laukku-Leena kulki kymmenien laukkujensa ja kassiensa kanssa edestakaisin eteläistä Suomea, välillä kauempana idässä, Savossa ja Keski-Suomessa. Kantaen aina pari-kolme kassia kerrallaan eteenpäin, palaten sitten hakemaan seuraavat, kassit jne. Matkanteko oli hidasta.
Joskus joku tarjosi kyydin, joskus hän liftasi.
Hän nukkui yöt taivasalla; tähtitaivaan alla, vesisateessa, pakkasessa..
Luulin kirjan lukemisen olevan koskettavampi kokemus, mutta loppujen lopuksi kirjaa ja tarinaa olikin helppo lukea.
Laukku-Leenan tarina ei ollutkaan surullinen, monin paikoin päin vastoin.
Tarina pisti vain miettimään MIKSI. Miksi Leena teki niin kuin teki?
Miksi muut ihmiset tekivät niin kuin tekivät, monessa eri paikassa ja asiassa.
Ja tietenkin se yksi kysymys: olisiko minun pitänyt tehdä jotain silloin kun hänet näin?
Tai olisinko voinut tehdä jotain hänen hyväkseen, jos olisin tiennyt, että hän asui naapurikunnassa, että kävimme samoissa kaupoissa? Luultavasti en.
Tähdet: ⭐⭐⭐½
Teksti: Päivi Ketolainen
Kannen valokuva: Pirkko Hirsikangas
Kannen suunnittelu: Helmi Ahonen
Kustantaja: Pro Bono
Sivuja: 238
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)