Lucy Diamond: Miltei täydellinen loma

Kirjaston varatuimmat tai uutuudet -osastolta (netistä) osui elämäni ensimmäinen Lucy Diamondin kirja: Miltei täydellinen loma. 

"Kesälukemisen kuningatar yhdistää nautittavasti romantiikkaa, realismia ja vauhdikkaita juonenkäänteitä" 

Laitoin kirjan varaukseen, olihan kesä tulossa ja helteet jo pahimmillaan eli sisällä istumiseen ja lukemiseen on aikaa. Kirja saapui kahden viikon laina-ajaksi juuri sopivasti sadekeleille. 

Kahden teinin yksinhuoltaja Em. Yksinäinen joulu ja pienessä viinissä tulee varanneeksi kesäksi kahden viikon mökkiloman itselleen ja lapsille. Mutta ennen lomaa hän rakastuu ja aloittaa suhteen 7-vuotiaan tyttären isän kanssa. Ja kutsuu heidätkin mökille.

Naapurimökille tulee kahdeksi viikoksi yksinhuoltaja Maggie tyttärensä Amelien kanssa - ja suunnittelee loman kysymättä tyttärensä mielipidettä lainkaan. Ex-mieskään ei jää ihan kokonaan pois Maggien ja Amelien lomalta.

Olivia, näennäisesti onnellisesti naimisissa oleva kahden pienen pojan äiti tuntee romahtavansa - vie lapset naapuriin ja katoaa perheeltään. Ja päätyy kolmanteen mökkiin.
Mökkejä vuokraa Olivian entisen poikaystävän vanhemmat, jotka ovat 20 vuotta surreet kolarissa kuollutta poikaansa. 

Kaikkien kannalta viikko on katastrofaalinen..

Kirjan ensimmäiset 100 sivua oli melkoisen takkuista luettavaa. Kolmen-neljän sivun välein tarkistin sivunumeron ja sanoin itselleni "vielä vähän ja jos ei vieläkään, niin sitten saa olla..."

Tuntui kuin olisin lukenut:
- Ulkona on ihan ilma, MUTTA KOHTA SATAA
- Voisi mennä uimaan, MUTTA JOKU HUKKUU KUITENKIN
- Tilataan vaikka pizzaa, AI MUTTA JOKU VARMAAN TUKEHTUU
Eli jokainen lause alkoi positiivisesti, iloisesti, hyvällä mielellä ja päättyi johon negatiiviiseen. 

Pääsin kuitenkin itselleni asettamaani tavoitteeseen eli 100 sivuun ja kirjassa alkoi tapahtua ja naisten mielestä tapahtui jo vähän liikaakin. 

Siinä vaiheessa kun Olivian elämällä oli yhteys Britannian kreivikuntaan jossa oma sisareni asuu ja lopulta jopa naapurikaupunkiin, joka on minullekin tullut tutuksi, en voinut muuta kuin nauraa - ja lukea kirjan loppuun.

Kaikki päätyi onnellisesti - kesä jatkui vielä, mutta syksyä vartenkin oli kaikilla kolmella naisella tiedossa onnea ja hyvä elämä.

Tämä jää luultavasti ainoaksi Diamondin kirjaksi jonka luen, ei ollut ihan mun juttu - Lukemattomien kirjojen listalla on niin paljon kirjoja, että lukemista riittää ilman näitäkin.