Kesä ja "kevyet kesäkirjat" jatkavat - liian kuumat kelit estävät ulkona puuhastelun, mehut on keitetty ja siitä hommasta saatua palovammaa parannellaan sisällä viileässä.
Terveyskeskuskäynnin aikana oli sopivasti tullut viesti varatusta kirjasta ja kun kävin palauttamassa luetut kirjat, otin mukaani pikalainan:
Kirsi Pehkonen Hiekkalinnoja Jylhäsalmella
Itäsuomalaisesta Jylhäsalmen kylästä ja sen asukkaista on tullut jo melkein kuin oma kotikylä ja sen asukkaat - erona vain murre.(Ja ehkä me hämäläiset mietimme jonkin aikaa ennen kuin ryhdymme tuumasta toimeen, toisin kuin Jylhäsalmelaiset).
Siispä nytkin, kuin Selma saapui Esa-enon kyydillä Jylhäsalmelle, kahvila Lossarin kautta tietenkin, oli kuin olisi kotiin tullut.
Selman talvi ja kevät oli mennyt kuin sumussa: lyhyt avioliitto oli päättynyt yllättäen, ilman mitään sen kummempaa syytä, Joonas oli ilmoittanut haluavansa erota kuin iskemällä märällä rätillä päin kasvoja.
Selman talvi meni töitä tehden ja solukämpässä nukkuessa töiden välissä, mutta kun työt vähenivät ja loppuivat, astui sopivasti Esa-eno ja Sisko-täti "avun tarpeessa" kuvioihin. Enola oli tuttu lapsuudesta.
Mutta vain ukkosmyrsky heti ensimmäisinä päivinä oli täysin suunnittelematonta, samoin kuin kylän vanhalle leirintäalueelle päähänpistona heitetty someen heitetty retrocamping - kaikki muu olikin äidin ja enon sekä tädin suunnitelmaa..
Kirsi Pehkosen tyyliin Jylhäsalmen kylässä puhalletaan yhteen hiileen, autetaan avuntarvitsijoita, ollaan tukena.
Ilman romantiikkaa ei hiekkalinnojakaan Jylhäsalmella rakenneta.
Pehkosen tyyli kirjoittaa viihdyttää, murre puheessa (olkoon oikeaa tai ei, ihan sama) tuo hyvän mielen, eikä kirjaa malta laskea käsistään kuin ihan pakon edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)