Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

 Lastukirjastojen vuoden 2024 Lukudiplomista poimin aiheen Tekoäly ja sieltä luettavaksi

Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko

Klara on keinotekoinen ystävä, älykäs robotti, odottamassa teiniä joka tarvitsee apua ja tukea, seuraa. Se odottaa kärsivällisesti oikeaa omistajaansa näyteikkunassa. Se tarkkailee ohikulkevia ihmisiä oppiakseen heistä mahdollisimman paljon.

Sitten tulee päivä, jolloin Klara ostetaan ystäväksi Josielle. Klara paneutuu tehtäväänsä niin kuin robotti vain voi - mutta ihmisten ajatuksia on tekoälynkin välillä vaikea ymmärtää ja inhimillisyyden motiivit ovat vielä vaikeampia.

Kaikkein vaikeinta on kuitenkin rakkaus. 

Ensimmäisistä sivuista alkaen kirja sai pohtimaan tulevaisuutta: tätäkö kohti olemme menossa, onko meillä ystävinä enemmän keinoystäviä kuin ihmisiä? Onko paras ystäväni tekoäly, robotti?
Joillekin se on jo nyt todellisuutta: sosiaalinen media - ruudun takana vain nimiä ja nimimerkkejä, podcastit jne. Ei yhtään "todellista", oikeaa ihmiskontaktia päiväkausiin. Ruuat voit tilata netin kautta oven taakse, terveydenhuoltokin toimii digitaalisesti - en ole kokeillut, mutta botti hoitanee helpoimmat tapaukset? 

Itse en haluaisi elää maailmassa, jota Ishiguro kirjassaan kuvaa, mutta ehkä se joskus on todellisuutta - ei onneksi minun aikanani 😊

Suosittelen kirjaa ehdottomasti.

Kazuo Ishiguro on Japanissa 1954 syntynyt, vuodesta 1960 Englannissa asunut kirjailija.
Hänet on palkittu Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2017.

Klara ja aurinko on hänen yhdeksäs suomennettu teoksensa.
Hänen aikaisemmista teoksistaan Pitkän päivän ilta ja Ole luonani aina on tehty samannimiset elokuvat. 

Kirsi Pehkonen: Hiekkalinnoja Jylhäsalmessa

 Kesä ja "kevyet kesäkirjat" jatkavat - liian kuumat kelit estävät ulkona puuhastelun, mehut on keitetty ja siitä hommasta saatua palovammaa parannellaan sisällä viileässä.

Terveyskeskuskäynnin aikana oli sopivasti tullut viesti varatusta kirjasta ja kun kävin palauttamassa luetut kirjat, otin mukaani pikalainan:

Kirsi Pehkonen Hiekkalinnoja Jylhäsalmella

Itäsuomalaisesta Jylhäsalmen kylästä ja sen asukkaista on tullut jo melkein kuin oma kotikylä ja sen asukkaat - erona vain murre.(Ja ehkä me hämäläiset mietimme jonkin aikaa ennen kuin ryhdymme tuumasta toimeen, toisin kuin Jylhäsalmelaiset).

Siispä nytkin, kuin Selma saapui Esa-enon kyydillä Jylhäsalmelle, kahvila Lossarin kautta tietenkin, oli kuin olisi kotiin tullut. 
Selman talvi ja kevät oli mennyt kuin sumussa: lyhyt avioliitto oli päättynyt yllättäen, ilman mitään sen kummempaa syytä, Joonas oli ilmoittanut haluavansa erota kuin iskemällä märällä rätillä päin kasvoja. 

Selman talvi meni töitä tehden ja solukämpässä nukkuessa töiden välissä, mutta kun työt vähenivät ja loppuivat, astui sopivasti Esa-eno ja Sisko-täti "avun tarpeessa" kuvioihin. Enola oli tuttu lapsuudesta.

Mutta vain ukkosmyrsky heti ensimmäisinä päivinä oli täysin suunnittelematonta, samoin kuin kylän vanhalle leirintäalueelle päähänpistona heitetty someen heitetty retrocamping - kaikki muu olikin äidin ja enon sekä tädin suunnitelmaa..

Kirsi Pehkosen tyyliin Jylhäsalmen kylässä puhalletaan yhteen hiileen, autetaan avuntarvitsijoita, ollaan tukena. 

Ilman romantiikkaa ei hiekkalinnojakaan Jylhäsalmella rakenneta.

Pehkosen tyyli kirjoittaa viihdyttää, murre puheessa (olkoon oikeaa tai ei, ihan sama) tuo hyvän mielen, eikä kirjaa malta laskea käsistään kuin ihan pakon edessä. 

Anna Breitholtz Monsén: Kuolema linnassa

 Anna Breitholtz Monsénin Kuolema linnassa on kirjailijan Lina Lanz -dekkareiden toinen osa. 

Minulle sarjassaan ensimmäinen ja kaikki nelisen sataa sivua tiukasti otteessaan pitäviä. Sen verran tiukasti, että varasin sarjan ensimmäisen osan kirjastosta heti kun tämän takakansi kopsahti kiinni ja jos ensimmäinen on yhtä hyvä kuin tämä, niin toivon, että seuraava ilmestyy mahdollisimman pian (siitä huolimatta, että Lukemattomien kirjojen listalla on luettavaa jo yhtä paljon kuin tässä oli sivuja..)

Lina Lantz on matkalla kotiin Sandingeen, pyörittämään kissahotellia ja viettämään joulua isoisänsä kanssa. Taksissa matkalla lentokentälle hän lukee myymänsä asunnon lattialta keräämiään posteja ja nielaisee nähdessään kirjeen entiseltä työnantajaltaan. Kirjeessä on lyhyt viesti - sattumien sattuma; taksi on lähellä toimistoa. Lina pyytää taksia koukkaamaan toimistolle, odottamaan hetken, kun hän käy kysymässä mitä asiaa toimitusjohtajalla on.
Työtarjous. Ei. Iso korvaus. Ei. Todella iso. Lyhyt keikka. Joulu on tulossa. Joulu aikaa miettiä. Vastaus joulun jälkeen. Katsotaan.

Kun Lina lopulta pääsee perille Sandingeen "huokaisee" helpotuksesta: kissat, isoisä, joulu, paras ystävä..
Mutta Sandingen kylällä kuohuu: Sindstaholmin linnan matriarkka Tyra Syderhielm on kadonnut - sen jälkeen kun linnan pihamaalta löytyi jätesäkkiin sullottu luuranko. 
Kenen luuranko on, mistä se löytyi? Miksi se oli pihamaalla, jätesäkissä? 

Ennen Linan saapumista Sandingeen oli Tyra pyytänyt Linan ukilta apua linnan asioiden selvittämiseksi ja nyt Lina joutuu tahtomattaan mukaan murhatapauksen selvittämiseen. 

Suosittelen, jos vain dekkareista tykkäät. 

Liina Putkonen: Varastettujen hetkien puutarha

 Liina Putkosen Kielokoski -sarjan toinen osa Varastettujen hetkien puutarha alkaa Aina Varjorannan edesmenneen äidin, Elin Varjorannan juristin, Amalian saapumisesta Kielokoskelle Ainan luo. Mukanaan suuri pääsiäismuna ja nippu Elinille saapuneita kirjeitä. 

Yksi kirjeistä on tullut Italiasta, allekirjoituksena I. Kirjeessä pyydetään selvittämään Kielokosken 60-luvun tapahtumia, tragediaa josta syytettiin vääriä henkilöitä. Elin ei koskaan ehtinyt saada kirjettä eikä selvittää tapahtumia, mutta selvittäisikö Aina?

Selviäisikö nyt ensimmäisessä osassa mainitun pienen Emilien kohtalo - miten ja mihin pieni tyttö kuoli?

Aina kirjoitti kuoressa olleeseen osoitteeseen kirjeen, mutta ei koskaan saanut vastausta. Sen sijaan Liljeforsien kartanon mailta löytyi talvipuutarha ja yllättäen Aina kohtasi siellä myös Carlon, setänsä.
Tarina avautuu pala palalta, myös kartanon patruunan vaimon Mona Liljeforsin kohtalo - miksi hänen nimeään ei löydy sukuhaudasta. 

Ainan ja Maunon välit ovat hauraat kuin silkkilanka - Aina tekee väärin kaiken mikä liittyy Paavoon, Maunon poikaan. Viimeinen pisara Ainalle oli Maunon vaimon Emman ilmestyminen juhannusjuhliin, ilman ennakkovaroitusta. 
Aina pakkaa tavaransa ja lähtee Amalian sijasta Italiaan Veronaan kustannusyhtiö Sognon asioita hoitamaan ja sen jälkeen tapaamaan Carloa ja uusia perheenjäseniään: isoisäänsä ja isoäitiään. 

Vanha valokuva ja värssykirja mukanaan Aina saa selville paljon asioita Liljeforsien historiasta  - mutta ei vastauksia Carlolta. Miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy?

Jälleen kerran alun pienen takkuisuuden jälkeen kirjan lukemista ei voinut jättää kesken ja pari sateista päivää sujuivat kirjan parissa enemmän kuin viihdyttävästi. 
Lainaukset Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielestä,  Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Haru, eräs saari, sekä Edit Södergranin ja Eeva Kilven runoista on poimittu ja ripoteltu mielestäni oikeisiin kohtiin. 

Jos et ole lukenut Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieltä - suosittelen.

Haru, eräs saari - menee omalle Lukemattomien listalle.

Kielokoski -sarjan seuraava osa Hiljaisten tarinoiden tupa ilmestyy syksyllä 2024 ja on jo kirjastossa varauksessa. 

Maija Kajanto: Sitruunakevät

Kahvila Koivu -sarjan neljäs osa, Sitruunakevät on tuttua Maija Kajantoa ja Pyhävirran kylän elämää. 

Krisse, Kristiina Kivimaa, ja Tommi, Pyhävirran entinen kunnanjohtaja ovat viettäneet vuoden Kroatiassa Adrianmeren rannalla ja nyt on kotiinpaluun aika. 
Vuosi Kroatiassa ei ollut ihan niin ihana ja täydellinen kuin Krisse ja Tommi olivat toivoneet ja odottaneet ja siksi kotiinpaluu on parasta mitä he tietävät. 
Varsinkin kun Tommin ostamalle tontille rakenteilla oleva talo on melkein valmis ja muutto yhteiseen, omaan kotiin on edessä.

Kahvilan tiloissa toimii pizzeria ja on pelkona, että vuokralaiset haluavat jatkaa tiloissa - mihin Krisse sitten avaa kahvilansa? 

Kevät antaa Krisselle onnen mukana myös sitruunoita; hän kokee elämänsä suurimman mahdollisen menetyksen, josta toipuminen on työn ja tuskan takana. 
Mutta nimenomaan työ on se joka auttaa toipumisessa - kun menneisyydestä sukeltaa esiin perintö, jonka olemassa olosta kukaan ei tiennyt ja jolle on kuitenkin tehtävä jotain.

Työn edetessä Krisselle selviää sekin, miksi he isän kanssa eivät tienneet salaisuudesta mitään ja sen myötä suru helpottaa. 
Kevään edetessä uuteen kotiin on helpompi kantaa huonekaluja ja tavaroita useammasta kodista - yhdistää ne yhdeksi yhteiseksi kodiksi.

Ja Kahvila Koivukin avataan jälleen - Pyhävirran kylä on jälleen entisensä..

Kahvila Koivu -sarja on imaissut mukaan Pyhävirran elämään kirja kirjan jälkeen ja Maija Kajannon tyyli kirjoittaa ja kuvata maaseutukunnan elämää, yhteisöllisyyttä, ystävyyttä - on kuin olisi kotona

Myös kieli ja kielioppi - vaikken opettaja olekaan - miellyttävät; en tarkoita, että pitää kirjoittaa kirjakielellä tms. mutta jatkuvat kirjoitus- ja kielioppivirheet hankaloittavat lukemista.

"Nopea ja helppo" lukea, kirja vie mukanaan ja tulee helposti luettua päivässä tai parissa illassa. 

Kahvila Koivu -sarjan päättää Kardemummajoulu joka ilmestyy syksyllä 2024  

Lucy Diamond: Miltei täydellinen loma

Kirjaston varatuimmat tai uutuudet -osastolta (netistä) osui elämäni ensimmäinen Lucy Diamondin kirja: Miltei täydellinen loma. 

"Kesälukemisen kuningatar yhdistää nautittavasti romantiikkaa, realismia ja vauhdikkaita juonenkäänteitä" 

Laitoin kirjan varaukseen, olihan kesä tulossa ja helteet jo pahimmillaan eli sisällä istumiseen ja lukemiseen on aikaa. Kirja saapui kahden viikon laina-ajaksi juuri sopivasti sadekeleille. 

Kahden teinin yksinhuoltaja Em. Yksinäinen joulu ja pienessä viinissä tulee varanneeksi kesäksi kahden viikon mökkiloman itselleen ja lapsille. Mutta ennen lomaa hän rakastuu ja aloittaa suhteen 7-vuotiaan tyttären isän kanssa. Ja kutsuu heidätkin mökille.

Naapurimökille tulee kahdeksi viikoksi yksinhuoltaja Maggie tyttärensä Amelien kanssa - ja suunnittelee loman kysymättä tyttärensä mielipidettä lainkaan. Ex-mieskään ei jää ihan kokonaan pois Maggien ja Amelien lomalta.

Olivia, näennäisesti onnellisesti naimisissa oleva kahden pienen pojan äiti tuntee romahtavansa - vie lapset naapuriin ja katoaa perheeltään. Ja päätyy kolmanteen mökkiin.
Mökkejä vuokraa Olivian entisen poikaystävän vanhemmat, jotka ovat 20 vuotta surreet kolarissa kuollutta poikaansa. 

Kaikkien kannalta viikko on katastrofaalinen..

Kirjan ensimmäiset 100 sivua oli melkoisen takkuista luettavaa. Kolmen-neljän sivun välein tarkistin sivunumeron ja sanoin itselleni "vielä vähän ja jos ei vieläkään, niin sitten saa olla..."

Tuntui kuin olisin lukenut:
- Ulkona on ihan ilma, MUTTA KOHTA SATAA
- Voisi mennä uimaan, MUTTA JOKU HUKKUU KUITENKIN
- Tilataan vaikka pizzaa, AI MUTTA JOKU VARMAAN TUKEHTUU
Eli jokainen lause alkoi positiivisesti, iloisesti, hyvällä mielellä ja päättyi johon negatiiviiseen. 

Pääsin kuitenkin itselleni asettamaani tavoitteeseen eli 100 sivuun ja kirjassa alkoi tapahtua ja naisten mielestä tapahtui jo vähän liikaakin. 

Siinä vaiheessa kun Olivian elämällä oli yhteys Britannian kreivikuntaan jossa oma sisareni asuu ja lopulta jopa naapurikaupunkiin, joka on minullekin tullut tutuksi, en voinut muuta kuin nauraa - ja lukea kirjan loppuun.

Kaikki päätyi onnellisesti - kesä jatkui vielä, mutta syksyä vartenkin oli kaikilla kolmella naisella tiedossa onnea ja hyvä elämä.

Tämä jää luultavasti ainoaksi Diamondin kirjaksi jonka luen, ei ollut ihan mun juttu - Lukemattomien kirjojen listalla on niin paljon kirjoja, että lukemista riittää ilman näitäkin. 

Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen

 Ulla Linturinne ja Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen löytyy kirjastomme uutuuksia -listalta. 

Ulla Linturinne on eteläpohjalaissyntyinen esikoiskirjailija, joka vielä joskus opettelee puusepäntaitoja, Evijärvelle palannut terveydenhuollon ammattilainen. 

Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen - kuvauksen perusteella odotin jotain vähän räväkämpää: Raisa on kipakka punatukkainen sinkku = vuosia sitten eronnut, vasta eläköitynyt punatukkainen nainen, joka kirjautuu deittisivustolle, menee treffeille ja jättää treffikumppanin kutakuinkin kolmannen lauseen jälkeen pöytään istumaan. Kysymättä miksi ja milloin ja mitä varten. 
Kaikkeen kun oli selitys. 

Minkä ikäiseksi on lupa tuntea itsensä, jos viilettää arkuntekokurssille sähköpotkulaudalla = olisiko "viilettänyt" sinne peräti yhden kerran. 

Veti herneen nenään lähes kaikesta, mitä miehet hänelle kurssilla sanoivat - hän kun oli kurssilla ainoa nainen. Ja kun vielä se treffikumppanikin ilmaantui samalle kurssille ja asiat olisi voinut selvittää..

Loppu hyvin kaikki hyvin - mutta lukijan kannattaa ottaa kirja myös opetuksena: varaudu eläkkeelle jäämiseen, ettet yhtäkkiä huomaakaan olevasi tyhjän päällä ilman mitään tekemistä. 

Mutta annan toki kirjailijalle toisenkin tilaisuuden, kunhan seuraava kirja aikanaan ilmestyy, kirjan kanssa sai toki ajan kulumaan mukavasti - odotukseni oli vain erilaiset.

Puutyöt, lukeminen, teatteri tai vaikka potkulautailu, niillä pärjää jo pitkälle 😛😛

Veera Vaahtera: Vedet silmissä

 Celiassa jo jonkun aikaan loppuun kuuntelemista odotellut Veera Vaahteran Vedet silmissä tuli kuunneltua loppuun pari iltaa sitten kortteja ommellessa.

Kun Jenna saa puhelun poliisilta, joka esittäytyy Petri Myllyseksi, hän ei tahdo uskoa puhelua todeksi, vaan epäilee sitä poikaystävänsä pilasoitoksi. 
Joo joo, olisit keksinyt hiukan omaperäisemmän nimen kuin Metri Pyllynen.. Poliisin selvästi loukkaantuessa ja kehottaessa Jennaa soittamaan kaupungin poliisilaitoksen vaihteeseen ja pyytämään yhdistämään komisario Petri Myllyselle, Jenna ymmärtää tilanteen vakavuuden.

Kasper. Jennan veli, on löydetty kuolleena, hän on riistänyt hengen itseltään. 
Jennan ja Kasperin perhe, koko suku, voisi kai sanoa syrjäytynyt. Alkoholismia. Mielenterveysongelmia.

Miten voi naurattaa muita kun oma elämä itkettää? Veljen kuolema, sitoutumiskammoinen poikaystävä - siinä materiaalia stand up keikoille.

Kasper oli testamentannut mummon sisaruksille jättämän talon Jennalle ja Ellikselle; entiselle tyttöystävälleen ja sisarusten lapsuudenystävälle. 
Talo päätetään myydä pienen pintaremontin jälkeen, mutta viikkojen yhdessä asumisen ja remontin tekemisen jälkeen Jenna alkaa löytää elämän raiteet uudelleen.

Tämä Vaahteran kirja ei ollut aikaisempien kirjojen lailla samalla tavalla hilpeä ja kepeä kun tähän asti kuuntelemani. Johtui varmasti aiheesta joka toi viime kesän muistot liian lähelle tai sitten näissäkin on käynyt samoin kuin kirjoitin edellisessä päivityksessä Colganin kanssa: lukenut/kuunnellut liikaa samalta kirjailijalta saman tyylistä tekstiä. 

Pidetään siis paussia - tosin taitaa olla nämä kirjat nyt kuunneltu tältä erää muutenkin ja seuraavia voi odotella rauhassa.