Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen

 Ulla Linturinne ja Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen löytyy kirjastomme uutuuksia -listalta. 

Ulla Linturinne on eteläpohjalaissyntyinen esikoiskirjailija, joka vielä joskus opettelee puusepäntaitoja, Evijärvelle palannut terveydenhuollon ammattilainen. 

Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen - kuvauksen perusteella odotin jotain vähän räväkämpää: Raisa on kipakka punatukkainen sinkku = vuosia sitten eronnut, vasta eläköitynyt punatukkainen nainen, joka kirjautuu deittisivustolle, menee treffeille ja jättää treffikumppanin kutakuinkin kolmannen lauseen jälkeen pöytään istumaan. Kysymättä miksi ja milloin ja mitä varten. 
Kaikkeen kun oli selitys. 

Minkä ikäiseksi on lupa tuntea itsensä, jos viilettää arkuntekokurssille sähköpotkulaudalla = olisiko "viilettänyt" sinne peräti yhden kerran. 

Veti herneen nenään lähes kaikesta, mitä miehet hänelle kurssilla sanoivat - hän kun oli kurssilla ainoa nainen. Ja kun vielä se treffikumppanikin ilmaantui samalle kurssille ja asiat olisi voinut selvittää..

Loppu hyvin kaikki hyvin - mutta lukijan kannattaa ottaa kirja myös opetuksena: varaudu eläkkeelle jäämiseen, ettet yhtäkkiä huomaakaan olevasi tyhjän päällä ilman mitään tekemistä. 

Mutta annan toki kirjailijalle toisenkin tilaisuuden, kunhan seuraava kirja aikanaan ilmestyy, kirjan kanssa sai toki ajan kulumaan mukavasti - odotukseni oli vain erilaiset.

Puutyöt, lukeminen, teatteri tai vaikka potkulautailu, niillä pärjää jo pitkälle 😛😛

Veera Vaahtera: Vedet silmissä

 Celiassa jo jonkun aikaan loppuun kuuntelemista odotellut Veera Vaahteran Vedet silmissä tuli kuunneltua loppuun pari iltaa sitten kortteja ommellessa.

Kun Jenna saa puhelun poliisilta, joka esittäytyy Petri Myllyseksi, hän ei tahdo uskoa puhelua todeksi, vaan epäilee sitä poikaystävänsä pilasoitoksi. 
Joo joo, olisit keksinyt hiukan omaperäisemmän nimen kuin Metri Pyllynen.. Poliisin selvästi loukkaantuessa ja kehottaessa Jennaa soittamaan kaupungin poliisilaitoksen vaihteeseen ja pyytämään yhdistämään komisario Petri Myllyselle, Jenna ymmärtää tilanteen vakavuuden.

Kasper. Jennan veli, on löydetty kuolleena, hän on riistänyt hengen itseltään. 
Jennan ja Kasperin perhe, koko suku, voisi kai sanoa syrjäytynyt. Alkoholismia. Mielenterveysongelmia.

Miten voi naurattaa muita kun oma elämä itkettää? Veljen kuolema, sitoutumiskammoinen poikaystävä - siinä materiaalia stand up keikoille.

Kasper oli testamentannut mummon sisaruksille jättämän talon Jennalle ja Ellikselle; entiselle tyttöystävälleen ja sisarusten lapsuudenystävälle. 
Talo päätetään myydä pienen pintaremontin jälkeen, mutta viikkojen yhdessä asumisen ja remontin tekemisen jälkeen Jenna alkaa löytää elämän raiteet uudelleen.

Tämä Vaahteran kirja ei ollut aikaisempien kirjojen lailla samalla tavalla hilpeä ja kepeä kun tähän asti kuuntelemani. Johtui varmasti aiheesta joka toi viime kesän muistot liian lähelle tai sitten näissäkin on käynyt samoin kuin kirjoitin edellisessä päivityksessä Colganin kanssa: lukenut/kuunnellut liikaa samalta kirjailijalta saman tyylistä tekstiä. 

Pidetään siis paussia - tosin taitaa olla nämä kirjat nyt kuunneltu tältä erää muutenkin ja seuraavia voi odotella rauhassa.