Tämän vuoden klassikoksi valikoitui näin alkuvuodesta kuunneltavaksi Juhani Ahon Rautatie.
Miten onkaan ihminen, joka itseään kaikkiruokaiseksi lukijaksi aina kehunut ja sellaiseksi nimennyt, kuvitellut että tämäkin kirja oli tylsä - vanha kun on, siis lukijaansa reilusti vanhempi.
Rautatie on Juhani Ahon esikoisromaani, joka ilmestyi 1884.
Wikipediassa kirjasta kerrotaan, että sen tyylilajia on nimitetty kansalliseksi pienoisrealismiksi.
Kirja kertoo Matista ja Liisasta, jotka kumpikin vuorollaan pappilassa käydessään saavat kuulla rautatiestä, joka kulkee ihan Lapinlahden kirkon vierestä - ja jolla pääsee ihan Helsinkiin saakka. Tai vaikka viidessä päivässä Ranskaan saakka.
Rovasti siitä Matille kertoi ja Matti empimisen jälkeen Liisalle. Eikä Liisa Mattia oikein uskonut, mutta kun itse kävi pappilassa ja ruustinna ja rovasti siitä hänelle kertoivat, niin jo vain uskoi.
Riita asiasta kuitenkin syntyi ja lopputalveksi asiasta vaiettiin.
Kevään ajan oli kumpikin asiaa mielessään pyöritellyt ja kesän kynnyksellä asia otettiin jälleen esiin - ja juhannuslauvantaina päätettiin lähteä Lapinlahdelle pappia kuulemaan ja samalla rautatietä katsomaan, kun kerran sinne mentiin.
Perille päästyään he tapaavat kirkonkylän miehiä ja ihastelevat komeaa asemarakennusta, mutta suurin ihmetys on itse rautatie! "Kaksi kapeaa rautakaistaletta..ja pölkkyjä poikkitelaisin..vieri-vieressään...silmänkantamattomiin.."
Päättävät Matti ja Liisa kokeilla matkustamistakin, kun ei se markkaa enempää maksa matka seuraavalle asemalle. Kovasti jännittää, mutta kun alkumatkan jännitys helpottaa niin uskaltaa ikkunasta uloskin katsoa.
Samassa vaunussa kanssamatkustaja tarjoaa Matille viinaa eikä Liisa saa häntä ulos junasta oikealla asemalla - joutuvat maksamaan lisää ja matkustamaan vielä seuraavalle asemalle.
Sitten onkin lähdettävä rataa vartta kävelemään kotia kohti. Harakka heille räkättää sateen pieksämän tien varressa ja Matti ja Liisa tuumaavat kotiin päästyään, että "Ei ne meitä varten ole semmoiset.. ei sekään rautatie"
Tähdet: ⭐⭐⭐½
Rautatie eli kertomus ukosta ja akasta,
jotka eivät olleet sitä ennen nähneet.
Teksti: Juhani Aho
Kustantaja: Werner Söderström, 1884
Saavutettavuuspalvelu Celia
Julkistettu 1969
Lukija: Pia Hell
Tämä kirja on minulla hyllyssäni, vaikka muuton aikana piti karsia kirjoja paljon, niin Rautatie jäi. Olen sen hankkinu kouluaikana äidinkielen tunnilla, kun tarvittiin, eikä kovin monta vuotta, kun luin sen uudelleen nähtyäni Laanilan Savottakämpällä Kosti Ojansivun ja vaimonsa näyttelemänä.
VastaaPoistaMinulla oli jokin ihme ennakkoluulo tätäkin vanhaa kirjaa kohtaan, että olisi tylsä ja pitkäveteinen.
PoistaOnneksi olin tehnyt tämän päätöksen "edes yksi klassikko tänäkin vuonna" ja tartuin nyt heti alkuvuodesta tähän Rautatiehen.
Liisan ja Matin sanailu saattaa aiheuttaa sen, että vuoden mittaan tulee luettua toinenkin Juhani Ahon kirja.