Liina Putkonen vie meidät jälleen Kielokoskelle kirjassa Hiljaisten tarinoiden tupa.
Kirja olisi oikeastaan sopinut luettavaksi ennen joulua; Aina Varjorannan, kirjastotonttujen, Täti Tänttärällän ja ystävien kanssa joulun odottaminen olisi ollut milloin vauhdikasta, milloin rauhallista ja tuttuun tapaan salaisuuksien selvittämistä.
Ainan paras ystävä Katja on onnellisesti raskaana ja lähdössä muutamaksi viikoksi ulkomaille. Raskaana on myös Aina, mutta vain Amalia, Ainan edesmenneen äidin juristi tietää siitä. Isäehdokkaita on kaksi: kiltti ja lempeä Mauno, jonka Paavo-pojasta vauva saisi isoveljen.
Tai Carlo, joka pääsyä leikkaukseen Sveitsiin eikä halua puhuakaan Ainan kanssa. Carlon kohdalla kyse on sananmukaisesti elämästä tai kuolemasta, kaikki on yhden kortin varassa.
Kielokoskella on joulun alla monen laisia tapahtumia: harjoitellaan Saiturin joulu -näytelmää, rakennetaan joulutelttaa.. Valmistaudutaan yllätyshäihinkin.
Kesken kaiken kylään ilmestyy Edvin Liljefors - kuin itse ilmetty Scrooge, näytelmän päähenkilö...
Myyjäisissä Ainalle lopulta aukeaa ovi Syrjälän tilalle ja moni solmu lähtee aukeamaan - vielä paremmin selviää pienen Emilien kohtalo, kun Syrjälän asukkaat lähtevät Ainan kanssa käymään Italiassa. (Emiliestä kerrotaan enemmän edellisessä osassa Varastettujen hetkien puutarha).
Hiljaisista tarinoista ainakin osa kerrotaan ääneen, niin Aina kuin Syrjälän Lilillekin. Joitakin asioita on vaikea aluksi ymmärtää ja hyväksyä, mutta kun asiat on puhuttu, on niiden kanssa helpompi elää.
Myös Syrjälän naapuriin Tyhjälään Aina saa yhteyden, kun perheen vanhimman pojan Miron johdolla lapset saapuvat lukukerhoon ja Ainalla on Mirolle pieniä tehtäviä.
Miro saa jopa Edvin Liljeforsin kovan sydämen pehmenemään, onhan hän Edvinin parhaan ystävän Aapelin - nyt jo edesmenneen - poika. Aapeli ja Eepeli.
Sattumia ja tapahtumia riittää ja kun vielä kartanon portailta, Edvinin oven takaa löytyy viikko-pari ennen joulua kantokoppa ja siinä vauva tuntuu kaikki olevan mullin mallin. Täti Tänttärella, siis Peppilotta, ottaa pienen pojan hoiviinsa kunnes asiat saadaan mallilleen - selvitettävää riittää.
Liina Putkosen Kielokoski -sarja on mukavan leppoisaa luettavaa, välillä nauruhermoon osuvaa, välillä taas silmäkulmat kostuttavaa.
Yhteisö jossa apua on aina saatavilla, kuin sormia napsauttamalla vaikuttaa ehkä vähän kauniilta unelta, mutta sellaisiakin pitää olla - ja sellaisen yhteisön/ystäväpiirin ympärilleen rakentaminen on jokaisesta itsestään kiinni.
Tämänkin kirjan olisi saanut kirjoitettua ehkä vähän lyhyemmäksi, ihan kaikkia pieniä yksityiskohtia ei välttämättä tarvita - ihan vain sivumäärän lisäämiseksi.
Tähdet: ⭐⭐⭐⭐⭐
Teksti: Liina Putkonen
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 375
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)