Anu Holopainen kirjoittaa naisesta, jota Santeri rakastaa, nimeltään Salome.
Salome eroaa perinteisestä naisesta siinä, että se on aippi, AI-person, tekoälypersoona. Santeri on oikeasti rakastunut Salomeen, vaikka puhuukin "siitä". Salome on se, joka siivoaa, tekee ruokaa, tyydyttää Santerin - elää ja on niin kuin kotona olevat avovaimot elävät ja ovat.
Santeri haluaa perheen Salomen kanssa, mutta perinteinen tapa ei tule kysymykseen, tarvitaan sijaissynnyttäjä, vuokrakohtu. Nopeasti Santeri löytääkin sopivalta vaikuttavan Miljan. Miljan joka tuntuu hyväksyvän Salomen sekä haluaa auttaa Santeria ja Salomea perustamaan perheen.
Mutta ihmiset ovat arvaamattomia - ja kaiken aikaa Salome oppii lisää sekä ihmisistä että itsestään.
Kirjan alku oli vähän hidastempoinen, mutta kun periaatteeni mukaisesti jatkoin eteenpäin sivulle xx kirja yllättäen tempaisikin mukaansa niin, että loppukirjan luin yhtenä harmaana päivänä.
En ehkä haluaisi elää sellaista elämää, eikä minun varmaan tarvitsekaan, onneksi.
