Kari Hotakaisen Helmi on tuttua Hotakaista. Kuivakkaa (minun mielestäni) huumoria, sarkasmia, pohdiskelua, empatiaa.
Tonin ja Miran sieniretki muuttaa koko heidän elämänsä, kun he suppilovahveroiden sijaan löytävät metsästä iäkkään naisen, joka ei aluksi muista edes omaa nimeään, saati sitä missä hän asuu tai onko hänellä omaisia tai ystäviä.
Toni ja Mira vievät hänet kotiinsa tarkoituksenaan soittaa hätäkeskukseen, mutta nainen saa heidät ylipuhuttua, että he soittavat sinne vasta seuraavana päivänä.
Tästä alkoi vauhdikas matka - matka joka sai minut miettimään onko minun elämäni tulevaisuudessa samanlaista kuin Helmin elämä? Onko minulla ketään, joka huolehtii minusta kun muisti ei enää toimi; onko ystävää joka pitää huolta ja käy päivittäin katsomassa?
Onko sillä mitään merkitystä mitä olen itse elämälläni tehnyt?
Helmin elämä oli nuorena vauhdikasta - ja hän pitää huolen siitä, että elämä on vauhdikasta edelleenkin.
Naapurin Ailin kanssa juodaan kahveja ja syödään dallaspullia, aina on hyvä syy kahvitella.
Ennen pitkää kaikkien asianosaisten elämä on muuttunut täysin - Toni ja Mira ovat vaihtaneet työtä; Miralla hoidettavat lapset ovat vaihtuneet hoidettaviksi vanhuksiksi, yhdessä Tonin kanssa he huolehtivat niin Helmistä kuin Ailista ja Ailin puolisosta Oskarista.
Koukuttava kirja, pidän Hotakaisen sarkastisesta huumorista ja tavasta kirjoittaa, pohtia asioita kirjoittaessaan.
Suosittelen ehdottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)