Anu Joenpolven Rantakylä -sarjan kolmas osa Tunteita ja tuulenpuuskia tutustuttaa lukijan taas uuteen joukkoon uusia Rantakyläläisiä; osa paluumuuttajia, osa entisiä kesänviettäjiä ja osa jo ennestään tuttuja.
Riitta-Liisa on pakannut tavaransa ja muuttanut Rantakylään tätinsä Tuunin luokse - mitenpä muuten kuin nuoren tummasilmäisen miehen perässä.
Ystävän häissä hän oli tavannut tuon ruskeasilmäisen Joelin ja saanut ystävältä tietää mistä Joelin löytää - ja miten se sattuikaan, että täti asuu samalla paikkakunnalla ja sieltä löytyi Riitta-Liisalle töitäkin paikkakunnan juhlapalvelusta.
Mutta ruskeat silmät vilkkuvat sinne ja tänne, lapsuuskesien paras ystävä Essikin tuntuu kylmäkiskoiselta vanhaa ystävää kohtaan, kun sattuu rautakauppaan juuri sillä hetkellä, kun Riitta-Liisa on ostamassa uusia kiuaskiviä Tuuni-tädin kiukaaseen ja kysäisee neuvoa paikalle sattuneelta Joelilta.
Talven liukkaiden tullen pe(i)liin ilmestyy Atte, joka tuntuu olevan sen jälkeen joka paikassa - ainakin pelastavana ritarina aina, kun Riitta-Liisa on pulassa - ja kuinkas sitten kävikään. Rimpuilusta huolimatta talvi ja kesäkin menee eipäs juupas -meiningillä.
Mutta Tuuni-tädin poikaystävä Oiva, ITE-taiteilija naapurista on sittenkin oikeassa 😉
Tiesitkö muuten mitä on tikkerperi? Vanha rakas ystäväni Noita Nokinenähän sanoo usein "Voi tikkerperi!" Minä luulin, että se on vain semmoinen.. lasten kirosana. Eipä olekaan, nyt tiedän mikä on tikkerperi: se on karviainen!
(Oiva teki tikkerperi -viiniä - omasta mielestään oikein hyvää, mutta naisväki oli vähän eri mieltä...)
Mukavaa kuunneltavaa "puikkojen rasvauksen" ohessa; syksyn tullessa on taas koitettava saada sukka-/lapaspuikot kulkemaan ja siihen äänikirjat ovat kelpo apu.
Maaseudulle sijoittuvat leppoisat kirjat ovat hyvää ajanvietettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)