Sisko Istanmäen Yöntähti on Pöllön Lukupiirin (itsekkäästi nimetty..) ensimmäinen kirja.
Lainaus esittelystä kirjan takakannesta löytyy Lukupiirin omasta blogista ja minun ajatukseni ja mielipiteeni kirjasta kommenteista
Pöllön Lukupiiri: Lukupiiri 1/2025 - Sisko Istanmäki: Yöntähti
Käsiini osui Liane Moriartyn viitisentoista sitten kirjoittama kirja Nainen joka unohti.
Takakannen tekstin perusteella aihe tuntui mielenkiintoiselta kaiken kaikkiaan, mutta erityisesti siitä syystä, että ajattelin pystyväni samaistumaan kirjan päähenkilöön Aliceen, joka kaatuu aerobic-treeneissä, loukkaa päänsä ja menettää muistinsa: kymmenen vuotta hänen elämästään katoaa hetkessä.
Alice on todellisuudessa 39-vuotias, mutta luulee olevansa 29-vuotias, odottavansa ensimmäistä lastaan ja remontoivansa taloa rakastuneena aviomiehensä kanssa.
Sairaalasta päästyään hänen on opeteltava "elämänsä" uudelleen: hän on eronnut ja keskellä huoltajuuskiistaa. Eronnut? Nickistä? Kolme lasta? Hänhän odottaa Rusinaa, heidän ensimmäistä lastaan?
Kaikki ystävät ja sukulaiset ovat kyllä huolissaan Alicen voinnista ja haluavat auttaa häntä, auttaa muistamaan asioita, mutta jostain syystä puheet kiertyvät aina Ginaan - ja loppuvat siihen. Kukaan ei kerro Alicelle kuka on Gina?
Kunnes suuren Megamarenkipiirakan leipomispäivänä Alice pyörtyy ja kaikki alkaa pikkuhiljaa selvitä Alicelle
Ajattelin todella voivani samaistua Alicen elämään, onhan omasta elämästäni kadonnut muutamia vuosia kokonaan - en edes osaa määritellä aikaa tarkalleen, ehkä 3, 4 tai jopa 5 vuotta sekä osia sieltä täältä.
En ole lukenut muita Liane Moriartyn kirjoja, mutta vaikka pokkarin kannessa on lainaus kulttuurikukoistaa.blogspot.fi -kirjablogista " Kirja, jota ei kesken voi käsistään laskea, mikä varoituksen sanana sanottakoon", niin minun täytyy sanoa, että laskin kirjan käsistäni useammankin kerran.
Tarinasta olisi voinut jättää helposti kolmasosan pois. Alicen siskon "kirjeet", kotitehtävät terapeutilleen olisi mielestäni voinut jättää pois, sillä ne eivät liittyneet kirjan aiheeseen mitenkään. Aihetta, jota kirjeet koskivat, ei olisi tarvinnut jättää kokonaan pois, mutta kirjeet olivat turhia ja jokseenkin pitkästyttäviäkin.
Ehkä joku uudempi Moriartyn kirja saa uuden mahdollisuuden joskus myöhemmin, kuka tietää.
Maija Kajanto, viestinnän ammattilainen, joka ei osaa keittää riisipuuroa, on saanut valmiiksi Kahvila Koivu -sarjan, jonka viimeinen osa, Kardemummajoulu, on yhtä lämminhenkinen kuin sarjan muutkin osat.
Pyhävirran kylä ja sen asukkaat auttavat toisiaan aina kun apua tarvitaan, uudet asukkaat ja vieraat Hotelli Koivussa otetaan vastaan sydämellisesti. Niin myös kunnan Kahvila Koivun yläkertaan majoittavat vieraat.
Kahvilan omistaja Krisse on asettunut Tomminsa kanssa uuteen taloonsa odottamaan joulua ja äitiysloman alkua.
Ennen loman alku ehtii kuitenkin tapahtua monta "katastrofia", joista Krisse selviää ystävien ja kyläläisten kanssa.
Miten selvitä melkein-perutuista häistä? Kuka maksaa somevaikuttajan, muka-kirjailijan kuukauden laskun kunnalle majoittumisesta Kahvila Koivussa?
Paras ystävä Heta näkee ympärillään vain täydellisen Pyhävirran ja kokee sen kipeästi. Krisse luottaa siihen, että Heta vielä löytää onnen - joka Pyhävirralta tai jostain muualta.
Kuten muissakin Kahvila Koivu -sarjan kirjoissa, vauhtia ja tapahtumia riittää, kaikki osallistuvat.
Vain yhtä asiaa jäin kaipaamaan 🤷♀️
Hyvän mielen kirja, joka vei mukanaan Pyhävirralle, Kahvila Koivuun, Joulumarkkinoille, hääkoristeiden askasteluun..
Kuka tietää, mihin aika juoksee? Kate Thompson kirjassa Vihreän saaren laulu yhdessä JJ Liddyn kanssa yrittää ratkaista arvoitusta. Kinva...
