Kolmas lukemani Heidi Swainin joulukirja Wynbridgestä on Joulun ihmemaa.
Paige palaa kummisetänsä ja kummitätinsä kartanoon Wynthorpen kartanoon ulkomaan komennuksen jälkeen. Hyväntekeväisyysjärjestöä rahoittanut yritys on lopettanut rahoituksen ja Paigen työt ovat loppuneet - olisivat loppuneet muutenkin, omasta tahdostaan.
Paigen tarkoitus on vain piipahtaa kartanossa, kun vanhemmatkaan eivät ole kotona, mutta Wynbridgen kyläyhteisö imaisee hänet mukaan tiiviiseen elämään.
Eksyessään kylän ulkopuolella väärään taloon, hän tulee kuin vahingossa tutustuneeksi iäkkääseen ja äkäiseen Albertiin, josta sittemmin kuoriutuukin mitä ystävällisin herrasmies, joka on sitä mieltä, että aikaa ei ole tuhlattavaksi ja on valmis auttamaan Paigea hänen tulevissa suunnitelmissaan.
Eksyessään kylän ulkopuolella väärään taloon, hän tulee kuin vahingossa tutustuneeksi iäkkääseen ja äkäiseen Albertiin, josta sittemmin kuoriutuukin mitä ystävällisin herrasmies, joka on sitä mieltä, että aikaa ei ole tuhlattavaksi ja on valmis auttamaan Paigea hänen tulevissa suunnitelmissaan.
Nuori ja äkäinen Brodie taas.. Jälleen kuin jouluelokuvasta: Brodie ja Paige äkäilevät, kiukuttelevat, rakastuvat. Brodie saa Albertista ystävän ja toisin päin.
Joulun ihmemaa Wynthorpen kartanon mailla on täynnä taikaa.
Joulun ihmemaa Wynthorpen kartanon mailla on täynnä taikaa.
Näiden kolmen peräjälkeen lukemani Heidi Swainin Wynbridgen kylästä (kauppalasta?) kertovien joulukirjojen jälkeen jään jo odottamaan seuravaa - sillä aikaa ehdin lukea listalla olevia muita hänen kirjoittamiaan kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)