Kesällä kerran kirjoittelin Kirjajuttuja Pöllönkulmalla tapahtuu -blogin puolella. Muisteltiin mitä kirjoja sitä lapsina ja nuorina oikein luettiinkaan.
Yhden kommentin jätti Repolainen ja kertoi yöpöydällään olevan blogiystävältään saamansa kirjan, jonka aikoi kesän aikana selättää. Kysyi haluaisinko sen kiertoon. Hän kertoi vain kirjan nimen enkä löytänyt netin uumenista siitä kuin kaksi riviä - totta kai kiinnostuin!
Parisen viikkoa sitten postilaatikkoon ilmestyi punakantinen kirja
Isä jakaa arkipäivän tapahtumia, seuraa, havainnoi ja hämmästelee miten toimii ja ajattelee Hän, tuo nimenomainen viisivuotias.
Miksi Hän ei laula? Miksi isä ei Häntä laulamaan? Kunnes eräänä päivänä isä laulaa väärin..
"Tarkkasilmäinen lukija huomaa ehkä, että kirjasta puuttuu jotakin. Kirja omistetaan tietysti tälle puuttuvalle henkilölle"
" – Minä olen viisi vuotta, täytän kohta kahdeksan, hän sanoo.
– Enkä minä ole koskaan ollut pieni. Minä olin viisi vuotta jo silloin kun minä synnyin.
Mutta häntä ei kuitenkaan kohdella isona ja hän on vihainen kun hänen pitää pestä kasvonsa vaikka minä vain ajan parran omilta kasvoiltani.
Hän elää ikäkautta, jolloin ei vielä olla kunnolla juurruttu yhteiskuntaan; ikäkautta, jolloin koti on toisinaan liian pieni samalla kun maailma on liian suuri. "
Kansipaperitkin kirjassa on joskus ollut
Gunnar Mattsson (1937-1989) oli suomenruotsalainen sanomalehtimies ja kirjailija. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat hänen vaimostaan ja lapsestaan kertovat Prinsessa (1965) ja Prinssi (1966).
Hän on kirjoittanut myös kolme pakinakokoelmaa: Ruotsalaiset vastatuulessa (1963), Suomalaiset myötätuulessa (1964) ja Suloisesta Suomestamme (1965). Niissä hän kuvaa ruotsalaisuutta, suomalaisuutta ja Suomen historiaa.
Kirja oli ajatuksia herättävä, hauska - ja paikoin vähän haikeakin.
Kirjan vien nyt Äidille luettavaksi, mutta jos sinä kiinnostuit kirjasta, niin laita viesti kommenttiin ja osoite sähköpostiin kamelontti at gmail.com, niin laitan sen tulemaan sinulle.
Jos kukaan ei ilmoittaudu, tiedän kirjalle kyllä jo osoitteen 😉 - mutta pistetään kirja kiertoon
