Baaritiskin edessä oli, kuten tavallista, rivi korkeita baarijakkaroita. Yksi korkeampi muita. Sen istuinosasta puuttui palanen - ja sen puuttumiseen johtaneista syistä kertoo tämä
Antti Heikkisen kirjoittama Baarijakkara
Itse baarijakkaran on nikkaroinut Lennart Pettersson, 1980-luvulla kun oli vetänyt - no suomeksi sanottuna perseet - Olof Palmen kuoleman kunniaksi. Palmen vastustajiin kuulunut timpermanni oli verstaassaan puuhastellut kaikenlaista, mitä nyt riemukkaasti päihtynyt ihminen tekee. Ovensuussa välillä piipahtaneelle vaimolleen vannonut rakkauttaan, laulanut ja mölähdellyt ja rakennellut monia vapaasta ajatuksenvirrasta piirustuksensa saaneita mööpeleitä.
Jakkarankin elämä oli monipolvinen ennen kuin se lopulta päätyi baarijakkaraksi, muita tiskin edessä olevia jakkaroita korkeammaksi jakkaraksi.
Jakkaraksi joka kuuli tarinan jos toisenkin. Baarijakkara oli kuitenkin luotettava - tähän asti.
Kun kyläbaarin liepeille oli ilmestynyt tubettaja, joka palkkasi avukseen Mikon, joka puolestaan vieroitusoireissaan toivoi saavansa melkein mitä vain - edes rahaa jolla ostaa jotain.
Tubettaja käynnistää tapahtumaketjun, jonka seurauksena kymmenien vuosien takaiset kipeät asiat nousevat esille.
Kylällä ihmiset yrittävät vain selvitä: baarin pitäjä yksinhuoltajuudesta, maanviljelijä toimeentulosta, opettaja koulukiusaamisesta, kirjailija brändinsä luomisesta. Rikoksen tehnyt salaisuudestaan.
Nyt on kuitenkin tullut baarijakkaran vuoro avautua - se on ollut kaiken todistajana ja voi kertoa mitä on tapahtunut.
Antti Heikkisen tapa kirjoittaa miellyttää minua. Tavallista, hienostelematonta kielenkäyttöä. Kiertelemättä, kaartelematta. Kuin omaa tai naapurin tai oman kylän elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun tulit käymään! Jätä joku merkki itsestäsi, mielellään jotain mukavaa :) En ole mikään kirja-arvostelija, kerron vain tykkäsinkö minä kirjasta vai en ja jos tunnen sinut, saatan osata sanoa, tykkäisitkö sinä :)