Lokakuussa luetut

 

 Lokakuun luetut -päivitys alkoi jo kolmantena päivänä, kun ensimmäinen, ihka ensimmäinen, e-kirjaston kirja tuli kuunneltua. Painettuja kirjaston kirjoja odottaa lukemistaan.. kotona ko. päivämäärällä viisi kirjaa + yhden kirjan ihan viimeiset sivut ja kirjastostakin tuli ilmoitus, että täällä olisi taas yksi kirja noudettavissa. Ah ja voi... 

Nyt olen tainnut olla vähän ahne 🫣 - on nimittäin käytettävä tässä alkukuussa joko Celia tai e-kirjastoakin, sillä sukkia pitäisi kutoa myös, eikä painetun kirjan lukeminen samalla onnistu mitenkään. Mutta katsotaan kuinka käy. 

Aloitetaan, joulukirjalla, onhan joulu jo aika lähellä. Tämä siis KOKEILUNA e-kirjaston käytöstä.

Kirsi Pehkonen: 24 tarinaa 📚📚📚📚📚
Jouluihmiselle mukavaa joulunodotusta. Nimensä mukaisesti
24 tarinaa, yksi jokaiselle päivälle. 

Jotkut tarinoista sai höppänälle kyyneleen silmäkulmaan, useimmat hymyn huulille. 

Tuotiinko terveyskeskukseen höppänä mummo - vai olisiko se sittenkin ollut ihan oikea tonttu viimeisiä tontuntöitä hoitamassa? 
Mihin katosi Ford Mondeo tavaratalon parkkipaikalta ja kuka oli salaperäinen joulukorttien jakaja, josta piti ihan poliisille ilmoittaa? 
Joulupukki ON olemassa - uskokaa pois. 

Tuttua Kirsi Pehkosta; lämmintä huumoria, vähän jännitystä joukossa. 

Clare Pooley: Ikä on vain numero 📚📚📚📚📚

HALUAISITKO SAA UUSIA YSTÄVIÄ?
MIKSI ET LIITTYISI YHTEISÖTALO MANDELIN
                 SENIORIKERHOON?

SOITA TAI LÄHETÄ TEKSTIVIESTI LYDIALLE
NUMEROON 01980 344562"

Lydia kuvitteli, että hänen uusi työnsä senioreiden iltapäiväkerhon ohjaajana tarkoittaisi leppoisia teehetkiä ja korttipelejä, Beatlesien kuuntelua ja tarinoita toisesta maailmansodasta. 

Lydian kauhuksi kerholaiset ovat kaikkea muuta kuin rauhallisia eläkeläisiä, jo ensimmäisellä tapaamiskerralla yksi kerholaisista jää yhteisötalon katosta putoavan palan alle.
Yhteisötalo saa tuomion: joko se on korjattava ja tarvitaan paljon rahaa tai se puretaan. 

Samoissa tiloissa olevan päiväkodin lapset harjoitetaan esittämään päättäjille seiminäytelmä: Yhteisötila on tärkeä paikka päiväkodille, AA-kerho, odottaville äideille, seniorikerholle... Näytelmä päättyy katastrofiin, jonka korjaamiseksi Daphne ottaa ohjat käsiinsä. Niin aviomiehen pettämäksi tulleen Lydian, kuin suloisen Kylie-vauvan nuoren isän Ziggyn asiat saadaan järjestykseen. 

Ikä on vain numero on hyvän mielen kirja, joka saa nauramaan ääneen, mutta myös silmät kostumaan toisten niin ihmisten ilkeydestä, pahansuopuudesta ja halusta käyttää toista hyväksi, mutta myös pyyteettömästä halusta auttaa, toistensa hyväksymisestä ja toisiinsa luottamisesta ja tukemisesta.
Stereotypiat on tehty rikottaviksi.

 
Asta Ikonen: Rakkautta rappukäytävässä 📚📚📚
Mira on saanut opiskelupaikan Helsingistä ja muuttaa maalta kaupunkiin serkkunsa luokse jo kesällä etsiäkseen itselleen asunnon. Ajatuksena oli auttaa Maippia neljän lapsen hoidossa Maipin miehen ollessa työmatkoilla, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnitellaan ja Miran onkin ruvettava etsimään asuntoa mitä pikimmin. Unelmien asunto menee sivu suun, mutta isännöitsijä tarjoaa Miralla samasta talosta talonmiehen asuntoa ja talonmiehen sijaisuutta nähdessään Miran pettyneen ilmeen. 
Talossa asuu myös kiukkuinen lakimies Ossi Manner, joka on päättänyt jättää naiset sikseen ja kaiken tietävä alkuperäisasukas neiti Tiitinen. 
Kiharatukkaista reipasta maalaistyttöä, joka ei pelkää tarttua työhön kuin työhön piirittää parikin nuorta miestä, mutta  Miran sydän sykkii lopulta vain yhdelle - kenelle? 
Tämä oli taas sellaista kepeää sukankutomiskirjallisuutta jota vaille olin ja olen. Ikosella saman oloisia kirjoja riittää; rakkautta siellä ja täällä. 
Tykkäsin kyllä, oli helppo kuunnella, eikä haitannut vaikka välillä vilkaisi tv:tä tai vaihtoi sanan sohvalla istujan kanssa, ei tarvinnut pakitella vaan juonessa pysyi mukana vaikka jokunen "rivi" jäi kuulematta. 


John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa 📚📚📚📚

Bruno on 9-vuotias poika, jonka isä on natsiupseeri ja koko perhe muuttaa Auscwitchiin. Tai kuten Bruno sen kuulee: Aus-Vitsiin. Koska Hilleri määrää.

Bruno näkee huoneensa ikkunasta korkean aidan, jonka takana parakkeja ja ihmisiä. Kysyessään isältään mikä paikka se on, hän saa vastaukseksi, että se on hänelle Aina Kielletty Alue. 

Yksinäinen Bruno kuitenkin lähtee eräänä päivänä seikkailemaan ja kulkemaan aidan viertä pitkin. Lopulta hän näkee aidan toisella puolella pisteen joka lähestyy häntä. Odotettuaan aikansa hän tapaa ikäisensä pojan, Schmuelin. 

Mutta mitä ystävyksille tapahtuu, kun Bruno eräänä päivänä saa Schmuelilta raidallisen pyjaman voidakseen pujahtaa aidan toiselle puolelle auttamaan ystäväänsä etsimään hänen isäänsä?

John Boyne halusi kertoa tarinan kahdesta pojasta, jotka ovat aidan eri puolella. Heidät oli tuotu erikseen kamalaan paikkaan eivätkä he tienneet miksi. Sellaisia aitoja on aina. 

Vasta aloittaessani lukemaan kirjaa, huomasin, että kyseessä on ROMAANIN SELKOMUKAUTUS, jonka on tehnyt Tuija Takala. 
Minulle uusi asia; luulin lainaavani normaalin romaanin (olin minulle vieraassa kirjastossa), mutta kyseessä olikin selkokielelle muutettu versio. Ei haitannut minua, itse asiassa päinvastoin. 
Tarkoitus oli alun perin katsoa elokuva Netflixistä, mutta myöhästyin. Nyt luettuani tuon, en ole pahoillani, että elokuva jäi katsomatta enkä varmaankaan lue alkuperäistä (suomennettua) romaania. Olen historiani lukenut ja tiedän millainen "Hilleri" oli ja mitä hän toisen maailmansodan aikana teki. Se, mitä olen oppinut, riittää minulle. 

Tuomas Mustikainen, Jussi Sudenlehti: Vaiennut Kaupunki 📚📚📚½

Milloin hyvään pyrkivä ihminen lakkaa olemasta hyvä?

Sitä kysyy tositapahtumiin perustuva rikosromaani, jossa Lappeenrannassa keväällä 1961 vaimonsa ja kolme tytärtään surmannut pankinjohtaja kertoo viranomaisille tehneensä surmatyöt säilyttääkseen kunniansa.

Tragedia tavoittaa sanomalehtimies Eino Herasen, joka haluaa ymmärtää pahuuden syvintä olemusta ja lähtee entiseen kotikaupunkiinsa tutkimaan tapausta. Hän törmää kuitenkin vain vaikenemisen kulttuuriin, valheisiin ja puolitotuuksiin.

Tapausta selvittäessään Heranen huomaa siinä yhtymäkohtia omaan sukuhistoriaansa ja alkaa vajota osaksi kaupungin salaisuutta. Miksi kaupunkilaiset vaikuttavat suojelevan murhaajaa ja pitävän tätä edelleen arvossa?

Vaiennut kaupunki on Pahuuden anatomia -trilogian itsenäinen avausosa


Maggie Stiefvater: Väristys 📚📚📚📚

Gracen ollessa 11-vuotias hän joutui suden raatelemaksi. Hän kuitenkin selvisi siitä, eikä hän ole aivan varma, näkikö hän unta vai pelastiko joku ympäröivän susilauman susista hänet ja kantoi hänet sylissään pois metsästä? 

Hän ei kuitenkaan pelännyt susia, vaan tarkkaili metsän reunassa asustelevia susia, etenkin erästä keltasilmäistä sutta. 
Samanlaiset keltaiset silmät hän näki nuorella kirjankaupan myyjällä, Samilla. 

Sam elää kaksoiselämää: kesät ihmisenä, talvet sutena. 

Eräänä iltana Grace löytää kuistilta kylmissään olevan pojan ja vuosien hiljainen suhde muuttuu kauniiksi rakkaustarinaksi - samalla kun kaupungissa tapahtuu monia traagisia tapahtumia.

Kirja on osastolta nuortenkirjat ja trilogiaan kuuluvat vielä kirjat Häivähdys ja Ikuisuus. Trilogiaan on kirjoitettu vielä itsenäinen jatko-osa Viettelys. 

Anneli Kivelä: Katajamäki riemuitsee 📚📚📚½
Kyläkauppias Heikki Heinonen on ostanut myymäläauton jonka hoitajaksi 

saapuu Emilia Salo. Kylällä ihmetellään kovasti miten vieraspaikkakuntalainen nuori nainen selviää vastuullisesta hommasta ja ennen kaikkea isolla autolla pienillä, 

mutkaisilla ja mäkisillä, hiekkaisilla teillä ajamisesta. 

Emilia on sitä jo harjoitellut isänsä myymäläautolla kotipaikkakunnalla, joten se ei tuota ongelmia, mutta kuten tunnettua - Katajamäellä sattuu ja tapahtuu. Kaikki tapahtumat eivät ole iloisia, mutta niitäkin kylän kesään tapahtuu. Yksi tapahtumista saa Tiilikaisen Urhonkin ottamaan muutaman tanssiaskeleen, vaikka sitä ei kovin moni näekään.

 

Syyskuussa luetut

Syyskuu näytti aluksi siltä, että lukeminen jää yhteen tai kahteen kirjaan, mutta onhan noita kertynyt - kuunneltuina tällä kertaa, kun sukkapuikot palasivat kesälomalta. 
Lukupiirin kirja, Ali Smithin Syksy, tuntui "uppoavan" paremmin kuuntelemalla, vaikka se painettunakin oli kirjastosta haettu, mutta eipä siihen tullut tartuttua. Muiden lukupiiriläisten mietteitä kirjasta löytyy taas Pöllön Lukupiirin -blogista. 

Lahjaksi saamani kirja Lotta Ystäväni on kaunis tarina erilaisuudesta ja ystävyydestä, avunannosta ja lupausten pitämisestä. Aarre aarteitteni joukkoon ❤️

Ilona Tuominen: Seurustelusalaliitto  📚📚📚📚

Seurustelusalaliitto on Ilona Tuomisen Poppeli -sarjan ensimmäinen osa, joka avaa portin puutalokortteliin ja sen asukkaiden syreenintuoksuiseen elämään. 
Sanni , maailman onnellisin morsian, jää alttarille kun Max, sulhanen, karkaa entisen tyttöystävänsä Erikan kanssa kesken vihkimisen. 
Muutettuaan pikavauhtia pois yhteisesti ostetusta talosta tyhjillään seisovaan puutalo-osakkeeseen, Antero-papan ehdotuksesta. Yrmeästä naapurinpapasta, Koistisesta tulee ennen pitkää Sannin paras ystävä ja revitylle hääpuvullekin löytyy käyttöä.
Kun vanhat ystävät ovat näyttäneet oikean karvansa ja asettuneet Maxin puolelle, Sannin elämä olisi yksinäistä ilman Sirua, omaa perhettä ja Koistista. Kunnes erotukiryhmästä löytyy yllättävä kohtalotoveri: Erikan entinen poikaystävä. 
Yhdessä he päättävät näyttää pettäjille ja jättäjille mitä onni oikeasti voi olla - ja mitä siitä sitten seurasikaan. 

Kustannus: Bazar Kustantamo
Kannen suunnittelija: Satu Konttinen

Ilona Tuominen: Normipäivä 📚📚📚📚
Normipäivä on Poppeli-sarjan toinen osa ja kertoo tällä kertoo Amalia "Ama" Tammilehdon, huoneistossa D23 asuvan topakan ja toimeliaan opettajan lukuvuodesta Solasuon koulussa.
Aman seinänaapurina asuu iäkäs Hilma-rouva jonka kanssa Ama on ystävystynyt ja he usein juttelevat Hilman ikkunan alla. 
Kun Ama saa hiivan lainaamisesta kiitokseksi ison korillisen korvapuusteja hän viettää mukavan kahvihetken Hilma-rouvan kanssa - seurauksena on kiukkuinen palaute Hilman pojanpojalta. 
Kun lukuvuosi uudessa koulussa alkaa, on Ama saada sydänkohtauksen nähdessään koulun rehtorin: Hilman pojanpoika Kuisma, jota Hilma kovasti kehuu Amalle ja Amaa Kuismalle...
Ama saa opetettavakseen luokan 5C, joka on ollut kuin heitteillä, opettajat ovat vaihtuneet tiuhaan ja ihmeope Ninakin on nyt jäänyt pois. 
Pärjäämään tottunut Ama selviää luokan kanssa, selviää Kuisman kanssa, taloyhtiön korjausehdotuksetkin menee lopulta nihkeän alun jälkeen vastaan. 
Sotku siellä ja toinen täällä, mutta kun kevätlukukausi loppuu, ei Kuisma enää ole Aman esimies vaan...

Kustannus: Bazar Kustantamo
Kannen suunnittelija: Satu Konttinen

Mukavaa kuunneltavaa sukkaa kutoessa - Poppelikorttelissakin muuten kokoontuu neulekerho kesäaikaan yleensä pihalla 😄 

Hannu Känkänen: Kiltin miehen kiusaukset 📚📚📚

Purku-uhka palauttaa kylän ihmisten mieliin vaatimattoman maitolaiturin arvon ja väki nousee puolustamaan lypsytuotteiden muistorikasta noutoparkkia yhteisenä rintamana.
Maitolaituri on vuosikymmenten aikana nähnyt paljon elämää ja rakkauttakin, sillä olisi paljon kerrottavaa - ja niin on kyläläisilläkin.

Kutkutti nauruhermoja, mutta samalla laittoi katselemaan vanhoja maitolaitureita kauppamatkalla kunnioittaen ja vähän herkistyenkin. 

Toinen tarina kertoi arkeensa leipääntyneestä Ristosta, jonka työmatka sai yllättävän käänteen, kun nuori nainen pyysi kyytiä Forssasta Hämeenlinnaan.  Yhden päivän mopoautoseikkailu nykyarjesta romanssiin, keskiaikaan  ja takaisin arkeen. 

Kirjassa olisi ollut vielä kolmaskin tarina, mutta jotenkin tarinan alku oli tahmea, enkä päässyt alkua pidemmälle eli tarina jäi lukematta. Kärsivällisyys olisi ehkä ollut hyväksi ja sekin tarina olisi ollut ihan ok, kuten Ristonkin tarina, joka oli vähällä jäädä lukematta.

Ali Smith: Syksy 📚📚

Syksy. Sumujen ja satoisuuden aika. Kaksi ystävystä, satavuotias Daniel ja vuonna 1984 syntynyt Elisabeth. 
Daniel ja Elisabeth ovat naapurukset ja Daniel, aikuinen mies, on tarvittaessa lapsenvahtina Elisabethille. He pohtivat sekä tulevaa että mennyttä historiallisen kesän revittyä Yhdistyneen kuningaskunnan revittyä kansakunnan kahtia. 

"Syksy on loistava kuvaus rikkauden, sadonkorjuun ja arvon merkityksestä. Se on katsaus meidän ajastamme: Keitä me olemme? Mistä meidät on tehty? Se on shakespearelaista jeu d'espritiä, keatsiläistä melankoliaa, 60-luvun pop-taiteen energiaa. Syksy liikkuu kevyesti ajassa läpi historioiden"

Tunnustan: en ymmärtänyt tuota "loistavaa kuvausta". Luin vain kertomusta kahdesta ihmisestä: aikuisesta miehestä ja lapsesta, joista toinen vanheni ja hoivakotiin päädyttyään vain nukkui ja nukkui ja lapsi kasvoi nuoreksi aikuiseksi, opiskeli ja eli omaa elämäänsä, kävi katsomassa vanhusta hoivakodissa ja luki tälle ääneen tietämättä kuuliko hän. 

Tarina poukkoili ajasta, paikasta ja asiasta toiseen, enkä tiedä milloin oltiin missäkin ajassa - en edes sitä, oliko Elisabeth todella syntynyt 1984 vai jo 1960-luvulla. Siitä huolimatta, että hänen monen yrityksen jälkeen saamansa passin kannessa luki European Union. 

Syksy on Ali Smithin Vuodenaikakvartetin ensimmäinen osa - ja minun kohdallani se jää myös viimeiseksi. Saatan ehkä joskus lukea/kuunnella jonkun muun hänen kirjoistaan, mutta vuodenajoista syksy jääköön ainoaksi. 

E.B. White: Lotta Ystäväni 📚📚📚📚

Tarina Vilppu -porsaan ja Lotta -hämähäkin ystävyydestä. Kirja, jonka ensimmäisillä sivuilla rupesin jo "parkumaan". 
Pienenä ja kitukasvuisena syntynyttä Vilppua odottaa julma kohtalo, mutta pieni Veera-tyttö pelastaa sen, lupaamalla isälleen hoitaa sitä. Kun Vilppu on kasvanut isommaksi, se myydään naapuriin, Veeran enolle, jossa Veera käy päivittäin sitä katsomassa: istuu navetan kellarissa käytävällä jakkaralla katselemassa Vilppua, kun ei saa enää sitä hoitaa.

Vilppua odottaa se tavallinen "sikamainen" tulevaisuus: kun se on kasvanut tarpeeksi isoksi, siitä tehdään kinkku, makkaraa, pekonia..
Mutta onneksi Vilppu saa odottamattoman ystävän, kun navetan katon rajassa asuva pieni harmaa hämähäkki, Lotta, päättää auttaa sitä. 
Eräänä aamuna hämähäkin verkkoon on kudottu taidokkaasti Vilppua ylistävä viesti ja siitä alkaa Vilpun ihmeellinen elämä
Kirja muistuttaa siitä, miten tärkeää on oikea, molemminpuolinen ystävyys. Mitä on saada ja antaa. 
Kirjasta on tehty myös elokuva - jonka tietenkin haluaisin myös nähdä.
Lastenkirja tai ei, kirja päätyy lempikirjojeni listalle ❤️

Yasushi Inoue: 📚📚📚

Realisten kertomus vanhenemisesta, siitä kuinka ihminen vähä vähältä pyyhkii pois mennyttä elämäänsä - aivan kuin eläisi elämäänsä takaperin ja palaisi hitaasti mutta vääjäämättä takaisin lapseksi. 

Vuosikymmenten avioliitto ja aviomies unohtuvat, rakkaat paikat ja rakkaat ihmiset, lapsia myöten muuttuvat vieraiksi. Sitä myötä ihmisen pelko, missä ja kenen kanssa hän oikein on. Aamulla kaikki on hyvin, mutta iltapäivällä äiti on kuin eri ihminen. 

Läheisten myötätunto, ymmärrys, jaksaminen ei aina riitä, mutta mitä muutakaan he voivat kuin jokainen vuorollaan hoitaa heille rakasta ihmistä - vaikka ainakin minusta käydyt keskustelut kuulostivat välillä puolin ja toisin ikäviltä, loukkaaviltakin. 

Erikoista kirjassa oli se, että kertojan - Inouen? - äiti kuoli ja sen jälkeen tarina alkoi tavallaan kuin alusta, mutta asioista kerrottiin ehkä osittain syvemmin. Erikoinen kirja kaiken kaikkiaan, ei huono kuitenkaan. 

Kirja on vuodelta 1986 Kustannusyhtiö Otavan Painolaitokset, suomennos Jarkko Laine englanninkielisestä alkuteoksesta Chronicle of My Mother (Copyright 1982)

Elokuussa luetut

 Elokuun "lukeminen" muuttui kuuntelemiseksi. Käsityönä oli ristipistotyö ja tv:stä tuli urheilua. Urheilua voi katsella ilman selostusta ja kuunnellut kirjat olivat suurimmalta osalta kevyttä kesäkirjallisuutta eli helppoa kuunneltavaa ristipistotyötä tehdessä.

Lukupiirin kirjaan oli keskityttävä, mutta senkin otin kuunteluun, jotenkin sen lukeminen ei tuntunut etenevän.
Liekö vika ollut ihan vain kesän viimeisessä kuukaudessa, mutta mikään lukeminen ei oikein tahtonut sujua, Toshikazu Kawaguchin kirja oli "pakko" lukea sillä se on vastikään ilmestynyt eikä sitä vielä löydy Celiasta.

Syksy, uudet kirjat ja uudet seikkailut - lukemisiin! 

************************

Emma Ranta: Kohtalona Kielokumpu 📚📚📚📚
Vuokko, Orvokki, Lilja - ja Lepokoti Kielokumpu. Mitä yhteistä kaikilla kukkasilla oikein onkaan?
Liljan on etsittävä Kielokumpuun emännöitsijä siksi aikaa kun hän lähtee hoitamaan itsensä kuntoon. Lääkärin sanat olivat pysäyttävät, mutta samalla myös pistivät Liljaan liikettä: nyt ei voi aikailla. Jonkun on pidettävä huolta hänen "pojistaan": Voitosta ja Sulevista. 
Aikamiehistä, jotka olivat lapsina kumpikin sairastaneet aivokalvontulehduksen ja olivat kooltaan isoja miehiä mutta mieleltään pikkupoikia. Jonkun oli tultava huolehtimaan heistä.
TE-keskuksen kautta löytyi Elli, joka saapui Kielokumpuun 5-vuotiaan poikansa Jalmarin kanssa kun Lilja oli jo lähtenyt siskonsa luo. 
Pojat olivat olleet naapurissa Markun luona ja kaikki kolme saapuivat nyt yhdessä esittäytymään, pojat vähän kyräillen, mutta pieni Jalmari onnistui rikkomaan jään poikien ja Ellin välillä. 
Kielokummussa asiat alkoivat sujua hyvin, naapurissa ei niinkään hyvin. Liljankin asiat hoituivat hyvin, kunnes hän sairaalassa leikkauksen jälkeen luuli näkevänsä näkyjä: Orvokki. Kielokummun entinen apulainen.
Mitä kaikkea Kielokummusta ja Liljan entisestä aviomiehestä Hanneksesta loppujen lopuksi niin Orvokin kuin Lepokodin ja sen naapurin ohitse tehtävän tien työmaan mukana selvisikään? Löysikö Elli onnen maalta? Oliko Liljalle vielä onnea varattuna, entä Markulle sen jälkeen kun Aija pakkasi tavaransa ja muutti takaisin kaupunkiin? 

Emma Ranta: Mysteerimiehen lumoissa 📚📚📚📚
Eve on päättänyt paeta asunnossaan sattuneen vesivahingon remonttia tyhjillään olevaan mummolaan. Mummola on ollut tyhjänä jo monta vuotta, isän mukaan siellä on ollut vuokralla joku hänen ystävänsä tuttava, mutta hän on jo lähtenyt pois. Talossa saattaa olla jotain tavaraa, mutta ne voi heittää pois. Mutta miten Eve luulee pärjäävänsä siellä; ei juoksevaa vettä, ulkohuussi.. Eve päättää näyttää.
Hänen päästyään perille Marjorantaan, mummola on pahemmassa kunnossa kuin hän odottikaan, mutta sitkeällä työllä ja sisulla hän sai talon siivottua asuttavaan kuntoon muutamassa päivässä. Kaikki olisi hienosti ilman naapurin isäntää, joka ilmestyi kuin tyhjästä selän taakse neuvomaan milloin missäkin ja kyselemään isän bisneksistä. Mitä ne hänelle kuuluivat. 
Ajan kanssa Eve kuitenkin pääsi väleihin niin naapurin kuin muidenkin paikkakuntalaisten kanssa. 
Mutta kuka yrittää sisään keskellä yötä ja juoksee karkuun Even huutaessa suoraa kurkkua? Mies muistutti etäisesti samaa miestä joka oli tullut vastaan isän toimiston ulko-ovella ja jonka kuva oli vintissä lipaston päällä. Kuka kumma se oli?
Kun Eve sitten päättää lähteä tapaamaan isäänsä mökille, mies on sielläkin - ja jonkin ajan kuluttua hän on näkevinään miehen paloauton ratissa kylän pääkadulla, kun he Inkerin kanssa järjestävät Inkerin vintage -myymälän muotinäytöstä.
Mistä oikein on kyse, kuka on tuo Mysteerimies?

Emma Ranta: Sattuman sanelema 📚📚📚📚
Lääkärinä työskentelevä Elisa saa terveyskeskuslääkärin sijaisuuden vanhassa kotikaupungissaan Saarlahdessa. Heti ensimmäisellä viikolla istuessaan kahvilassa vanhan ystävänsä Marin ja hänen pienen tyttären kanssa, Elisalle käy selväksi, että Marilla oli taka-ajatus, tarkoitus ei ollut lämmittää vanhaa ystävyyttä vaan jotain ihan muuta. 

Kun Elisa pelastaa naapuripöydän pienen tytön. Malvan, tukehtumasta - tietämättä kenen tyttärestä on kysymys - Mari poistuu paikalta niskojaan nakellen; Elisan on turha odottaa tämän enempää.  
Lyhyt sijaisuus on sattumia täynnä ja sattumat jatkuvat, kun hän ottaa vastaan uuden sijaisuuden 400 km:n päässä Vihtajoella. Kerrottuaan äidilleen uudesta sijaisuudesta, äiti valahtaa kalpeaksi ja saa lähes kohtauksen. "Miksi juuri Vihtajoki, onhan Suomessa muitakin paikkoja" Elisa on ihmeissään.
Vihtajoella moni asia Elisan elämässä alkaa selvitä, sillä aikaa kun hänen kahvilassa pelastamansa Malvan elämä on vaakalaudalla. Isä antaa Malvalle kaiken aikansa, mutta äiti asettaa ystävät ja elämänsä Amerikassa kaiken muun edelle. 
Mitä selviää Elisan elämästä ja miten Malvan ja isänsä NHL-uran lopulta käy.

Emma Ranta: Takaisin Tuulniemeen 📚📚📚📚
Leskeksi jäänyt, entinen Tuulniemen emäntä Riitta-Liisa saa yllättäen kutsun juhannuksen viettoon entiselle kotitilalleen Tuulniemeen. Miksi ihmeessä? Jonkinlaiset peijaiset on kyseessä, tila on myyty ja suku kokoontuu viimeistä kertaa yhteen, Riitta-Liisakin halutaan mukaan.
Ilman tyttärensä Tiian lievää painostusta ja pian 100 vuotta täyttävää Elleniä, joka tuntui aikanaan olleen ainoa, joka oli Riitta-Liisan "puolella", kun Mikon ongelmat tulivat ilmi, hän ei olisi sinne lähtenyt.Juhannuksen vieton, tämän hetken, rinnalla kulkee tarina 1970-luvun nuorista: rikkaan talon pojasta ja köyhän talon tytöstä, joiden seurustelua ja avioliittoa ei kumpikaan perhe sulata. Kun lapsia ei parille siunaannu, syy on anopin mielestä miniän ja Riitta-Liisan olo maatilalla entistä tukalampaa. Mikko ei tehnyt siitä helpompaa - ei pahuuttaan tai ilkeyttään, vaan omalla taholla omaa pahaa oloaan purkamalla. 
Ellenillä on kuitenkin "ässä hihassaan" ja vaikka on jo aikanaan yrittänyt paria auttaa, on vielä jotain, millä hän yllättää Riitta-Liisan, tuplaten. 

**********
Emma Ranta oli uusi tuttavuus ja mukavaa kesäluettavaa. Kussakin kirjassa n. 140-160 sivua eli muutaman tunnin/yhden illan luettavia. 

Muuten sujuvaa luettavaa eikä turhaa "mitä pukisin tänään päälleni" -pohdintaa, mutta harmi kyllä näissä jokaisessa oli kirjailijalta ja kustannustoimittajalta (kai Saga Egmontillakin sellaista käytetään?) jäänyt huomaamatta pienet bugit: yhdessä kohtaa Jalmarin isän nimi oli Jarmo, seuraavassa se olikin Esa. 
Toiseen kirjaan oli kirjoitettu kahden henkilön keskustelu, mutta keskustelijoiden niminä olikin sama nimi.  Pikkujuttuja, mutta pistivät silmään kuitenkin. 
Tykkäsin ja jos Ranta lisää kirjoja kirjoittaa, luen kyllä varmasti välipaloina. Nyt luin näin nopeasti kaikki perätysten, kun oli varattuna kirjastosta ja kaikissa vain parin viikon laina-aika ja yöpöydällä vielä lisää 😊

Vaula Norrena: Littana 📚📚📚📚

Pöllön Lukupiirin kirja (6/2025) Tositarina kiinalaisesta perheestä, johon yhden lapsen politiikan aikana syntyi esikoistyttären jälkeen syntyi hartaasti toivotun pojan sijasta toinen tytär. Poikalapset olivat siihen aikaan mittaamattoman arvokkaita ja kun toinenkin lapsi oli tytär, siitä aiheutui perheelle taloudellisten vaikeuksien lisäksi monenlaisia muita vaikeuksia. 
Itseäni ei niinkään se, mitä vaikeuksia perhe ja suku toisen tyttären syntymä aiheutti järkyttänyt, vaan se miten pientä viatonta tyttöä. Miten aikuiset ihmiset saattoivat käyttäytyä lasta kohtaan sillä tavalla. Yritän selittää asiaa itselleni sillä, että vanhemmat ovat kouluttamattomia maalaisia, Kiinan hallituksen perhepolitiikka oli sellaista kuin se oli, mutta siltikään en pysty täysin käsittämään. 
En sitäkään, miten eri tavalla vanhemmat kohtelivat sisaruksia perheen muutettua Suomeen. 
Tarina oli kuitenkin kaikkien tietoiskujen ryydittämänä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. 

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin muisto haalistuu 📚📚📚📚

Toshikazu Kawaguchin Kahvia ja aikamatkailua -sarjan kolmas osa Ennen kuin muisto haalistuu on siirtynyt Tokiosta Pohjois-Japanin Hakodate-vuoren rinteellä sijaitsevaan kahvila Donna Donnaan. Kauniiden näkymien ja herkullisen kahvin lisäksi myös siellä on tietty pöytä, josta voi matkustaa ajassa - aivan kuten kahvila Funiculì Funiculàssakin.

Ensimmäinen tarina 
Tytär, joka ei voinut huutaa: "Idiootit" 

Toinen tarina
Koomikko, joka ei voinut kysyä: "Oletko onnellinen?"

Kolmas tarina
Pikkusisko, joka ei voinuts sanoa "Anteeksi"

Neljäs tarina
Nuorukainen, joka ei voinut tunnustaa: "Rakastan sinua"

Neljä erilaista tarinaa. Neljä kohtaamista. Yksikään kohtaaminen ei muuttanut nykyhetkeä, eikä tuonut menetettyjä rakkaita takaisin, mutta.. jotain tapahtui kuitenkin. 

Heinäkuussa luetut

 Heinäkuun helteet ja Olifantti Tikusta asiaa -blogista saivat minut kokeilemaan BookBeatia ja ristipistoja pistellessä tuli kuunneltua neljä kirjaa.
Viidettäkin aloitin, mutta lukuaika loppui ja lisää lukuaikaa olisin saanut vasta sitten kun ilmainen kokeiluaika olisi ollut jo päättynyt. Tunsin itseni hiukan huijatuksi ja lopetin koko tilin. Varasin kirjan kirjastosta, luen sen loppuun sitten kun saan sen käsiini ihan painettuna kirjana. 

Heinäkuun ensimmäinen kirja oli Lukupiirin ensimmäinen kirja: 
Clare Pooley: Totuushaaste 📚📚📚📚📚
Kaikki valehtelevat elämästään. Entä jos kertoisikin totuuden?
79-vuotias taitelija Julian kirjoittaa kipeästä yksinäisyydestään vihkoon, jonka nimeää Totuushaasteeksi. Hän jättää sen Monican kahvilaan ja kun Monica löytää sen, on mies jo kadonnut. Monican luettua Julianin kirjoittamat ajatukset, hän kirjoittaa omat kaipuunsa ja ajatuksensa. 
Niin Totuushaaste etenee ja täyttyy aidoista tarinoista. Pian etenee myös hyvien tekojen ketju, kun vihko vie yhteen kuusi toisilleen vierasta ihmistä ja tuo mukanaan yllättävää ystävyyttä. 
Pöllön Lukupiiriläisten kommentteja voit lukea Totuushaaste

Heidi Swain: Onnen reseptit 📚📚📚📚📚 (äänikirja)
Heidi Swainin kirjat tulivat tutuiksi viime joulun alla, kun luin hänen kirjoittamansa joulukirjat, joista ainakin kaksi sijoittuvat kuvitteelliseen Wynbridgen kylään - kuten tämänkin. Italiassa Rossin perheessä varttunut Fliss matkustaa äitinsä kuoltuaan Wynbridgeen. Siellä häntä odottaa kylän ulkopuolella leikkauksesta toipuva isoisä ja rappiolla oleva hedelmätila. Nopeasti hän saa uusia ystäviä ja ideoita miten hedelmätarhankin voisi pelastaa, kunhan saa selvitettyä kuka kilpakosijoista on oikealla asialla, kuka yrittää huijata...

Anni Niskanen: Hunajaa ja houkutuksia 📚📚📚📚 (äänikirja)
Anni Niskanen: Vipinää ja villasukkia 📚📚📚📚 (äänikirja)
Anni Niskanen: Kuohuja ja kissankelloja 📚📚📚📚 (äänikirja)

Aavan paras ystävä Petteri ei voisi parempaan aikaan tarjota Aavalle työpaikkaa: Petteri on lunastanut vanhempiensa perheyrityksen, Majatalo Kontiorannan, Lehmuskoskelta, merenrannalta läheltä Suomen itärajaa. Hän haluaa Aavan avukseen pyörittämään majataloa.
Aava tarttuu tarjoukseen. Parisuhde Joonaksen kanssa on päättynyt ja hän on juuri palannut Berliinistä takaisin Suomeen, hänellä ei ole asuntoa eikä työtä. 

Petterin ja Aavan avuksi saapuu myös Petterin kaksoisveli Eemil. Apuna on tarvittaessa myös veljesten lapsuuden ystävä Samu, sekä koko Kontioiden suku. 

Leppoisaa kesäkuunneltavaa, samanlaista kevyttä ja viihdyttävää kuin Anneli Kivelän Katajamäki -sarja ja Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi -sarja. Tykkäsin kyllä ja luen, jos sarja vain jatkuu. 

Kesäkuussa luetut

Lukeminen, kuunteleminen ja kirjablogin päivittäminen ei ole ainakaan keleistä ollut tänä kesänä kiinni - taitaa olla enemmänkin laiskuutta. Katse hakeutuu kovin usein ikkunaan ja luonnon eri vihreän sävyihin, haavan lehtien havinaan.

Kirjojen suhteen olen ollut onnekas lapsesta lähtien: minulle on luettu satuja pienestä alkaen, olen saanut kuunnella radiosta lasten kuunnelmia (Noita Nokinenä on edelleen ihana!) ja kun ekaluokkalaisena opin lukemaan, sain kirjoja niin syntymäpäivä- kuin joululahjaksi ja ihan muutenkin. Ja kirjasto!  
Ne kaikki ovat kasvattaneet tämän uskomattoman mielikuvituksen ja siksipä minulle riittää niin usein huvitukseksi tuo ikkunasta näkyvä näkymä ❤️

Mutta sitten ne kesäkuussa luetut kirjat:

Sanaka Hiiragi: Unohdettujen muistojen valokuvaamo 📚📚📚📚

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot 📚📚📚📚

Minna Mikkanen: Sydänmaalaiset 📚📚📚

Kirsi Pehkonen: Kesävieraita Jylhäsalmella 📚📚📚📚
Minna Mikkanen: Tuulentuomat 📚📚📚📚

Kirsi Pehkonen: Kesävieraita Jylhäsalmella

Kirsi Pehkonen vie kirjassaan Kesävieraita Jylhäsalmella meidät tuttujen ihmisten pariin Jylhäsalmelle ja Lossarin kahvilaan.

Jylhäsalmella tuntuu aina paistavan aurinko, silloinkin kun sataa. Tarina noudattaa tuttua kaavaa: Jylhäsalmelle saapuu rakkaudessa pettynyt, ammattinsa osaava nuori nainen, jonka osaamiselle - tällä kertaa nuohoojalle - on tarvetta.

Ensimmäiset asiakkaat saavat Krisselläkin savun nousemaan korvista, siinä missä savut nousevat piipuista, mutta pian elämä Jylhäsalmella sujahtaa uomiinsa. Ja kun vielä kuuluttaa Lossarin kahvilassa täyttä kurkkua olevansa treffiseuraa, sitäkin tuntuu olevan tyrkyllä joka käänteessä. 

Vaikka mitään suurta draamaa ei Jylhäsalmi -sarjan kirjoissa olekaan, niin sattumia ja tapahtumia kyllä, siitä huolimatta leppoisaa yhteisöllistä maalaiselämää. 

Tähdet ⭐⭐⭐⭐
Teksti: Kirsi Pehkonen
Kustantaja: Karisto
Sivuja: 302 

Toukokuussa luetut

 Ja niin vilahti toukokuu. Rehellisesti sanottuna: lukemiseni keskittyi toukokuussa enemmänkin tänne blogimaailman puolelle. Olen saanut paljon uusia ystäviä bloggaajista ja blogien lukeminen ja mielenkiintoiset keskustelut ovat vieneet yllättävän (tai no, ei niinkään yllättävän) paljon aikaa.

Myös käsitöiden vaihtuminen kutomisesta "kesäkäsitöihin" eli ristipistoihin ja virkkaamiseen: kumpaa sitä nyt tekisikään, on jättänyt kuuntelemisen vähemmälle. 

Lukupiiriäkin voisin syyttää, mutta en tietenkään tohdi. Itse sitä ehdotin ja olen edelleen siitä innoissani ja olen iloinen, että osallistujia on paljon - risuja en vielä ole saanut, niitäkin vastaanotan ja opikseni otan. Uuden kirjan luettavaksi valitseminen vain viekin yllättävän paljon aikaa - ainakin vielä näin alkuvaiheessa, kun en kaikkia lukijoita kovin hyvin tunne. Usean kirjan kohdalla jään miettimään, miten kukin lukija aiheeseen mahtaa suhtautua, kun en kuitenkaan tahdo loukata ketään aihevalinnalla. Pakkolukuahan ei Lukupiirissä tietenkään ole 😊

Mutta niihin minun Toukokuun lukemiini/kuuntelemiini kirjoihin:

Veera Ahlgrén: Kottikärrykaruselli  📚📚📚📚
Eva Frantz: On lähtösi huoleton  📚📚📚📚
Lucinda Riley: Orkideatarha 📚📚📚📚
Anneli Kivelä, Pirta Syrjäneva: Katajamäen naapurissa 📚📚📚📚

En tiedä mihin olen aikani hukannut, kun tämä on jäänyt julkaisematta ja nyt on sentään jo heinäkuu - kesäkuun luetutkin odottavat julkaisua ja ja ja....