Minna Mikkanen: Sydänmaalaiset

 Minna Mikkanen aloittaa uuden maalaisromanttisen Sydänmaa-sarjan romaanillaan Sydänmaalaiset.

Sydänmaalla eletään tavallisten ihmisten elämää: huolta toimeentulosta, rakkauden tuskaa, läheisyyden kaipuuta. 
Äitinsä kanssa asunut Sami on jäänyt yksin kotitaloon hoitamaan lihakarjaa: suhde Jenniin on päättynyt ja äiti on lyönyt hynttyyt yhteen kauppias Marttisen kanssa. 

Sami ei oikein itsekään tiedä mitä etsii eikä tiedä kenelle puhuisi. Parhaalla ystävällä Villellä on on omat murheensa maitotilansa kanssa, kannattaako sitä enää jatkaa?
Jenni kaipaa syliä ja miettiä olisiko heistä sittenkin pariksi Samin kanssa vai olisiko kylän autonkorjaamon pitäjästä Antonista kainaloiseksi.

Kirjan takakannen perusteella lainasin kirjan; ovathan Anneli Kivelän Katajamäki -sarja ja Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi -sarja mielestäni mukavan leppoisaa luettavaa ja eritoten kesälukemista.

Sydänmaalaisista odotin ja odotan jotain saman oloista, mutta tämä ensimmäinen osa ei vielä vakuuttanut. 

Osasyy oli varmasti äänikirjan lukijankin, valitettavasti ääni ei ollut minun makuuni, mutta kun olin lainannut kakkososan kirjastosta ja ensimmäinen löytyi Celiasta, niin kuuntelin sen sieltä. 

Eniten kirjassa kuitenkin häiritsi turhan tarkat kuvaukset kunkin pariskunnan hellyyden osoituksista makuuhuoneessa, ja muuallakin.
Kyllä kyllä, aikuisena ihmisenä toki tiedän mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu, mutta kirja ei kuitenkaan kuulu osastoon "eroottinen kirjallisuus". 

Mutta ei, en minä tätä nyt lyttää, lukemalla itse, kirja on varmaan parempi. Ja jatko-osa Tuulentuomat on luettavana. 

Uskon, että kirjailija löytää tässä sarjassa sen omanlaisen tyylinsä ja kun tutustuu Sydänmaalaisiin, sarja on ihan viihdyttävä.

Tähdet: ⭐⭐⭐
Teksti: Minna Mikkanen
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 285 
(pehmeäkantinen) 

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot

 Jesse Q. Sutanto ja Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot osui käteeni kirjaston palautettujen hyllystä, joka on aina kirjastossa käydessä tarkistettava, vaikka luettavaa olisi ennestään jo kuinka suuri pino. 

Kuusikymmentävuotias Vera Wong Zhuzhu on sika, mutta hänen olisi kyllä kuulunut syntyä kukoksi. Kyse on tietenkin kiinalaisista horoskooppimerkeistä.
Kuusikymppinen Vera Wong pyörittää pientä teeliikettä ja tietää kaikesta kaiken, ainakin omasta mielestään. 

Ehkä jo liikkeen nimi, Vera Wangin Maailmankuulu Teehuone kertoo sen?

Eräänä aamuna Vera löytää liikkeestään miehen ruumiin. Hän älyää heti miten toimia: ruumiin ympärille on parasta piirtää ääriviivat, ja varmuuden vuoksi kannattaa napata talteen myös paikalta löytynyt muistitikku - eihän poliiseista kuitenkaan ole mihinkään. 

Pian Veralla on joukko epäiltyjä, vaikka poliisin mielestä tapauksessa ei ole kyse laisinkaan murhasta. Mutta Vera on sinnikäs - sulkemalla pois yhden epäillyn kerrallaan asia alkaa selviämään. Uusia ystäviä, uusia suhteita, Vera onnistuu selvittämään monenlaisia solmuja. Mutta entä kuollut mies? Selviääkö hänen tapauksensa?

Kirjasta sanotaan, että se aloittaa  uuden cozy crime -sarjan. Muita kirjoja ei sarjaan ole kuitenkaan vielä ainakaan suomennettu enkä löytänyt kirjoitetunkaan, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi 

Vera Wong, topakka ja tomera, mutta sydämellinen ja avulias hahmo suorastaan tempasi mukaansa tutkimuksiinsa ja "juonitteluihinsa", sai ainakin minutkin lukijana miettimään miksi hän olisi tai ei olisi murhaaja. 

Ja kun kirja läheni loppuaan ja loppuratkaisuaan, tuli olo, että haluaisi kirjan jatkuvan vielä ainakin sadan sivun verran. Ja vielä vähän. Vaikka arvasikin jo syyllisen, niin silti vielä vähän...

Tähdet: ⭐⭐⭐⭐
Teksti: Jesse Q. Sutanto
Suomentanut: Tanja Falk
Kustantaja: Publiva
Sivuja: 366

Sanaka Hiiragi: Unohdettujen muistojen valokuvaamo

Pöllön  Lukupiirin 4/2025 kirja oli Sanaka Hiiragin Unohdettujen muistojen valokuvaamo.

Jos saisit palata ajassa katsomaan vielä kerran yhtä muistoa elämästäsi, mikä se olisi?

Hirasakan valokuvaamon ovelta kajahtaa hyväntuulinen koputus: "Lähetys, olisi lähetys! Hirasaka-san!"

Nuori mies lähetin univormussa on aina yhtä iloinen, vaikka toistaa samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen. Lähetin lakin lippa osoittaa niskaan ja tullessaan hän työntää lavavaunua, kuten aina. 
Univormun rinnuksissa on valkoinen kissalogo ja nimikyltissä nimi "Yama". 

"Paketti on liian painava yksin nostettavaksi, nostettaisiinko se yhdessä?  Näin isoa pakettia en ole nähnyt aikoihin. Olisikohan valokuvia suunnilleen sadan vuoden edestä?"

Hirasakan valokuvaamo on taianomainen paikka elämän ja kuoleman välitilassa. Sinne ihmiset saapuvat kuoltuaan ja siellä heitä odottaa heidän elämänsä valokuvina: yksi kuva jokaisesta eletystä päivästä.

Ennen lähtöä tuon puoleiseen he valitsevat yhden kuvan jokaisesta elämästään vuodesta ja heillä on mahdollisuus palata Hirasakan kanssa hetkeksi menneisyyteen ja valokuvata yksi erityisen tärkeä hetki elämässään. 
Valituista valokuvista Hirasaka rakentaa lyhdyn, joka saattelee lähtijän matkaan.

Mutta miten Hirasakan omat muistot?
Kirjassa on kolme eri tarinaa, jotka kietoutuvat toisiinsa. 

Minun ja muiden lukupiiriläisten ajatuksia kirjasta voi lukea Pöllön Lukupiirin sivulta 

Lukupiiri 4/2025: Sanaka Hiiragi - Unohdettujen muistojen valokuvaamo

Tähdet: ⭐⭐⭐⭐
Teksti: Sanaka Hiiragi
Kääntäjä: Markus Juslin
Kustantaja: Minerva
Sivuja: 213

Sanaka Hiiragi on Tokiossa asuva palkittu kirjailija ja japanin kielen opettaja. 
Yliopistossa hän opiskeli kirjallisuutta ja japanin kieltä ja hän työskenteli seitsemän vuotta ulkomailla japanin kielen opettajana.

Hiiragin ensimmäinen romaani ilmestyi vuonna 2013 ja hän on sittemmin kirjoittanut lukuisia menestyneitä romaaneja ja kirjasarjoja.
Hiiragin teoksista välittyy hänen rakkautensa  vanhoihin kameroihin ja valokuviin. 
Harmi, ettei Sanaka Hiiragin muita kirjoja ainakaan toistaiseksi ole suomennettu enempää.